Tämän kesän yksi retkipääkohde oli Kilpisjärvi, jonne ajelimme viikonlopuksi Leviltä. Eihän se ole matka eikä mikään. Ensimmäisenä päivänä lähdimme Mallan luonnonpuistoon Kitsiputoukselle. Reittiin yhdistimme Pikku-Mallan, jolloin matkaa kertyi 13,7 km ja aikaa kului taukoineen noin 5,5 tuntia.

Välillä kannattaa katsoa taakseen, niin näkee Saanan hieman eri kulmasta

Alkumatkalle hyttysverkko päähän

Keli oli lämpötilan puolesta ok, ei liian kuuma kävelyyn. Tosin välilä satoi juuri sen verran vettä, että goretex-takki tuli tarpeeseen. Sitä sitten veivasin eestaas, kunnes lopulta totesin, että parempi jättää päälle. Alun koivikkomaastossa myös hyttyset viihtyivät. Ylempänä niistä ei enää ollut vaivaa. Muita ihmisiä ei menomatkalla näkynyt. Iltapäivällä porukkaa tulikin sitten enemmän vastaan: monet olivat varmaankin odottaneet sääennusteen lupaamaa aurinkoisempaa iltapäivää.

Noin 2,2 kilometrin kohdalla ison haljenneen kiven kohdalla polku erkanee. Vasen polku vie Pikku-Mallan huipulle, suoraan mentäessä pääsee Kitsiputoukselle. Me jatkoimme suoraan. Edessä siinsivät Mallalammit ja yksinäinen kaakkuri. Välillä käveltiin melko tasaisessa maastossa, kunnes vähitellen noustiin ylemmäksi.

Mallalammit, jossa näimme yksinäisen kaakkurin

Sotahistoriaa tunturissa

Saksalaisia oleskeli Kilpisjärvellä toisen maailman sodan aikana, ja heidän tekemiään rakenteita on yhä nähtävissä myös Mallan luonnonpuistossa. Metsähallituksen tutkimuksesta olen joskus lukenut, että rakennelmia olisi löydetty noin 180. Melkoinen määrä. Tälläkin reitillä näkyi muutamia jäänteitä menneisyydestä. Näkyvin oli kunnostettu korsu hieman ennen Kitsiputousta. Ihan mukavan tuntuinen rakennus ja hauska peltikatto. Tosin on ehkä ollut vähemmän hauskaa sotareissussa.

Sotahistoriaa reitin varrella.

Korsun jälkeen laskeudutaan hieman alaspäin, ja tästä alkaa kenties reitin vaativin osuus. Ei mitenkään sikajyrkkää, mutta rakkaa jossa saa olla tarkkana. Tosin siihen on aseteltu isoja leveitä kiviä, jotka helpottivat kulkemista. Tällaisella kelillä liukkaus asetti omat haasteensa.

Rakkaa

Ja tällä pätkällä kuvasin myös nättejä kukkia. Vasta jälkikäteen netistä tarkastin, että taisin tulla kuvanneeksi harvinaisen varputädykkeen, jota ei muualla edes kasva.

Tätä kuvittelen varputädykkeeksi. Jos tunnistus meni metsään, niin saa ilmoittaa.

Mallan kyyneleet biisissä ja livenä

Koko matkan päässäni soi Taiskan "Haltin häät" -kappale. Voiko noissa maisemissa kävellä ilman että se tulisi mieleen?! Kanssaretkeilijän mukaan helposti, koska on kuulemma ärsyttävä laulu. Niinpä jätin biisin soimaan päähäni, jossa se ei ärsyttänyt muita. Eli Kitsiputousta kutsutaan myös nimellä Mallan kyyneleet, sillä vesi tulee Iso-Mallan huipulta. Laulun sanoista selviää lisää. Kitsiputous lienee Suomen korkein yhtenäisten vesiputousten sarja. Eli vesi ei valahda yhtenä suurena ryöppynä, vaan monien portaiden kautta. Ei se ikinä mikään Niagara ole, mutta tähän aikaan vuodesta siinä on vielä vähemmän vettä kuin alkukesästä.

Mallan kyyneleet eli Kitsiputous; kuva ei tee oikeutta paikalle

Täällä joimme kahvit pitkän kaavan mukaan ja nautimme vesiputouksen kohinasta ja maisemista.

Kahvipaikan maisemia

Koukkaus Pikku-Mallalle

Paluumatkalla poikkesimme vielä Pikku-Mallan huipulle, jonne on suhteellisen helppo nousta. Laki on 738 metriä merenpinnan yläpuolella, ja sieltä näkee kylän, järven ja Saanan (jolla korkeutta 1 029 metriä). Tälläkin kertaa suurin osa ihmisistä taisi valita Saanan, mikä on toki ymmärrettävää. Mutta jos Saanan on jo nähnyt, niin kannattaa kokeilla Pikku-Mallaa. Soma ja vähemmän hapottava reitti.

Kun aiemmin mainostin, etteivät hyttyset enää kiusanneet ylempänä, niin Pikku-Malla oli poikkeus. Itikoita riitti koko nousun ajan, eli hyttysverkko tuli jälleen tarpeeseen.

Sumuisen päivän näkymät Pikku-Mallalta Saanalle ja Kilpisjärveen

Pikku-Mallan laelta kävelimme hyttyset seuranamme parkkipaikalle. Yleensä paluumatka tuntuu lyhyemmältä, mutta tällä reitillä paluu ei tuntunut loppuvan ikinä. Lopulta tulimme kuitenkin lähellä parkkista olevalle Siilasjoen yli vievälle sillalle. Sääennustekin piti paikkansa, joten ilma oli huomattavasti kirkkaampi kuin menomatkalla. Niinpä sain edes yhden aurinkoisen kuvan:

Summa summarum

Reitillä on upeita maisemia, sotahistoriaa, mielenkiintoisia kasveja ja lintuja sekä mahdollisuus korvamatoiluun Haltin häiden parissa. Eli jokaiselle jotakin. Kitsiputous oli vaikuttava. Onneksi pääsin vihdoinkin näkemään sen.