Tämän kesälomareissun teemaksi muodostui kuin varkain hiekkarannat, jotka paranivat pohjoista kohti edetessä. Tässä on niistä pieni kooste.

 

Ensimmäisenä olivat Kalajoen hiekkasärkät. Ihan kiva mutta melko ruuhkainen. Onneksi alue on niin laaja, että ranta ei tuntunut aivan täyteen ammutulta. Näin jälkikäteen ajatellen paikka ei nousisi kovinkaan korkealle hiekkarantavertailussani.

 

 

Kalajoen hiekkasärkät

 

Seuraavana oli Oulussa Nallikari. Tyylillemme uskollisena suuntasimme kauimmaiseen nurkkaukseen, eli näkötornin kiville, jossa ei ollut ruuhkaa. Aamu-uinnilla se oli aivan autio. Silloin oli hyvä mahdollisuus seurata kalatiiran saalistusta, sillä hänellä oli rannalla varsin vaativa (aikamies)poikanen, joka vinkui kalaa. Tiirat eivät ole lemppareitani, mutta taitavaa kalastusta on aina ilo seurata.

 

 

Nallikari ilta-auringossa Oulussa

 

Aavasaksan kohdalla Ruotsin puolella oli kiva kapea hiekkaranta Tornionjoessa. Ranta syveni hitaasti, ja pieni virta teki siinä kivan lisän (ei siis kuitenkaan ollut pelkoa, että virta veisi kokonaan mennessään). Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

 

 

Tornionjoki Ruotsin puolella

 

Kun edelliseltä rannalta lähtee Ruotsin puolella tietä 99 pitkin hitusen pohjoisemmaksi, niin päätyy Kattilakoskelle. Iso kyltti kertoo paikasta, joten ohi ei vahingossa ajaa. Paikka on niin lähellä edellistä uimarantaa, että ei turhaan kannata vaihtaa uikkareita siinä välissä. Kattilakoski ei ole hiekkaranta, vaan siinä on kallioinen poukama, jossa on rauhaisaa polskia virran jäädessä toiselle puolelle. Lisäksi siinä on sen verran syvää, että hurjimmat hyppivät kallioilta jokeen.

 

Kattilakoski Ruotsin puolelta kuvattuna

 

Jälleen Suomen puolelle päästyämme seuraava huippupaikka löytyi Pallasjärven rannalta. Siitä olenkin jo toisessa kirjoituksessa maininnut. Lähes sata metriä saa kävellä ihanalla hiekkapohjalla, ennen kuin vettä on rintoihin saakka. Suosikkini pelkästään maisemankin takia tällä reissulla.

 

 

Pallaksen laitamilla

 

Matkalla Norjaan oli tietenkin pakko pysähtyä Sevettijärven tutulla hiekkarannalla, joka myös syvenee hitaasti. Ihana ranta!

 

 

Sevettijärvellä

 

Norjassa Pykeijassa pulikoimme sekä tunturilammessa (upea!) että Varanginvuonossa Jäämeressä, jossa kerrankin tarkeni. Ihanan kirkasta vettä ja hieno hiekkapohja. Normaalioloissa saamme uida Jäämeressä aina keskenämme, mutta nyt siellä näkyi myös muita ihmisiä uimapatjoinensa. Rannalla oli myös jokin kellertävä, hyllyvä meduusamainen juttu, joka jäi minulle arvoitukseksi.

 

 

Jäämeren rannalla Pykeijassa

 

 

Hyllyvä juttu. Mikä lie?