Auto-ongelmia ei ole enää ollut, sillä menopeli on toiminut kiitettävästi. Kovan kokemuksen jälkeen sovin menopelin kanssa, että reippailen ensin ilman moottorivoimia: antaa toisen levätä.

Levin huippu on siitä hauska, että sinne pääsee niin monella tavalla: gondolihissillä, autolla melkein huipulle ja tietysti juurelta köpötellen. Ehdoton plussa, koska mahdollisimman monella on mahdollisuus päästä ihailemaan maisemia. Itsellä vielä jalka sen verran nousee, että tällä kertaa kävelin golfkentän luota ylös ja eturinnettä alas.

Yksi lempinäyistä

Talvella ei juuri ajattele, että golfkentällä on oikeasti järvi, jonka vieressä hiihtää. Nyt siinä uiskenteli yksinäinen telkkä. Tänä vuonna on todella vähän hyttysiä, koska joinain vuosina alkumatka on ollut niiden takia tuskaa. Nyt pystyin rauhassa kiikaroimaan lähipuussa olevia tilhin poikasia. En ehkä ikinä ennen ole nähnyt keskenkasvuisia tilhiä. Mutta töyhtö oli jo havaittavissa ja keltaista siivessä. Suloisia palleroita.

Matkalla Utsuvaaran kodalle

Maasto on varsin käveltävää. Hieman rakkamaista maastoa paikoitellen. Lempikohtani on alun nousu ennen Utsuvaaran kotaa: huumaava soinen tuoksu. Saisipa sen tuoksun välitettyä kuvan mukana. Lopulta upea tupasvillaniitty. Monesti kukkiva kukka on kauneimmillaan, mutta minusta tupasvillan kukkineet kukinnot ovat upeimmat.

Tupasvilloja Utsuvaaran kodan kohdalla

Koko reitillä vastaani tuli 4 ihmistä, joten ei ole tunturissa ruuhkaa. Lintuja sen sijaan näin enemmän. Alussa vilahti käpylintu (sanoisin että pikkukäpylintu), korppi äänteli lähistöllä, niittykirviset seurasivat tiiviisti matkaani melkein huipulle saakka, ja lopussa pulmunen pyrähti kivikossa. Myös jokin haukkamainen lehahti karkuun, mutta taitoni eivät riittäneet tarkempaan tunnistukseen.

Eihän tällaisella matkalla edes tarvitsisi evästä, mutta se on enempi fiiliskysymys. Joskus tuntuu, että matkanteko menee enemmän suorittamiseksi, niin välillä tietoisesti muistutan itselleni, ettei ole kiire. Pysähdy, istu, nauti. Niinpä ylhäällä istahdin juomaan kahvia. Olen kahvin suhteen tullut pieneksi hifistelijäksi. Termarissa ei ollut lempikahviani, mutta kummasti näissä maisemissa kuksasta juotuna en edes ajatellut asiaa.

Kahvipaussi

Alaspäin valuin Tuikun vierestä. Enpä ole sielläkään ikinä käynyt. Hetken jo harkitsin palaavani samaa reittiä takaisin, ihan vaan maisemien takia. Se eturinteen puoli on aavistuksen liian rakennettu makuuni. Laitteet olivat vielä kesälomalla. Ja se eturinteen laskeutuminen on yllättävän jyrkkä. Hiekka meinasi pariin otteeseen luisua jalkojen alta, joten sai olla skarppina. Reisissä hieman tuntui.

Lomalaisia