Tuossa noin kuukausi sitten pohdin, että pitäisi testata Lonnan sauna. Ja nyt se on tehty. Etukäteispelkoni kauheasta ihmismassasta saunassa osoittautui turhaksi. Kenties kesällä on ollut enemmän porukkaa, mutta nyt osan ajasta sai olla jopa aivan omassa rauhassa. Melkoista luksusta.
Kananmuistinen rentoutuu
Netissä oli varoiteltu pukutilojen ahtaudesta, ja kieltämättä se oli kompakti tila – varsinkin jos olisi enemmän ihmisiä. Kaappiin sai mahtumaan arvotavarat, ja jopa repun sain jotenkin tungettua sinne. Melkoiselle mutkalle mutta sisään meni. Pukuhuoneen ja saunan ovet avautuivat koodilla. Koodi oli lyhyt, mutta niin on joskus muistinikin. Niinpä rutistin koodin sisältävää paperilappua kädessäsi melkein jopa uidessani. Kamalaa, jos olisi joutunut juoksemaan sisälle kysymään sitä…
Tunnelmallinen pesutila
Alakerran pesutiloissa tykästyin suihkuttomuuteen. Tuli ihan mummolan sauna mieleen. Tosin mummolan saunassa ei ollut juoksevaa vettä. Eikä puukiuluja. Tai itse asiassa edes kunnollista pesytymistilaa, koska sekin oli hoidettava lauteilla. No mutta kuitenkin. Minusta suihkuttomuus toi siihen oman vanhahtavan tunnelmansa. Mutta ihan niin vanhahtavaa ei sentään ollut, että olisi ollut erilliset nupit kuumalle ja kylmälle vedelle. Niistä tykkään! Tosin en luota nykyihmisen kykyyn käsitellä niitä, joten ehkä yksi vipu on ihan hyvä: kuitenkin joku polttaisi itsensä ja sitten olisi kauhea syyllisen etsintä lööpeissä, koska vivun vääntäjän kyvyssä käyttää maalaisjärkeä ei tietenkään voisi olla mitään vikaa...
Löylyä lyöden tai sitten ei
Ehkä turhaan parjaan nykyihmisiä, sillä itse en täysin tajunnut sitä löylyn heittämistä. Parvisauna oli kaiken kaikkiaan jännä kokemus. Löylyä olen kuitenkin tottunut heittämään istumapaikaltani: nyt piti laskeutua muutamia portaita alemmaksi välitasanteelle, liikutella kahta puista vipuvartta, joilla avattiin kansi, kantaa hervottoman isoa, pitkää ja painavaa löylykauhaa mukana ja sitten todeta, että en jaksa kaataa kauhasta vettä yhdellä kädellä (pitelin sitä kantta auki toisella kädellä), koska se kauha oli niin painava. Ehkä siinä oli jokin juju, jolla kannen olisi saanut jäämään auki. En vain tajunnut sitä. No, tästäkin selvisimme.
Terassilla valoisan aikaan
Maisemaa ja uintia
Parvelta avautui ihana näkymä merelle, jossa näkyi muutamia purjealuksia. Ja lauteet olivat ihanan leveät, joten niissä saattoi röhnöttää oikein kunnolla. Tokihan välillä piti käydä uimassa ja istuskella terassilla hämärtyvästä illasta nauttien. Olisi pitänyt ottaa mukaan Crocsit, niin uiminen olisi ollut helpompaa – reitti rantaa oli hyvä, mutta karaistumattomat jalkapohjani uikuttivat uimarannan kivistä.
Uimaan, uimaan
Illan pimentyessä totesimme, että nyt oli mitä mainioin aika tähän saunareissuun. Hämärtyvä ilta saunan terassilla istuessa, ulkoterassin valoja ihaillessa ja lauttalaiturilta näkyvät kaupungin valot toivat reissuun tunnelmallisen lisämausteen. Ja sattui vielä ihanan kovahko mutta lempeä syystuuli, joka minun kirjoissa nostatti reissun tunnelmallisuutta entisestään.
Ulkoterassin valot
Lauttaa odotellessa
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.