Kuinkakohan monta Pyhätunturia Suomessa on? Viitseliäs tarkistaisi, minä en. Päiväpatikointi suuntautui kuitenkin Muonion Pyhätunturille. Vai Kittilän? Käsittääkseni tunturi on jaettu puoliksi kahdelle kunnalle. Tämä oli sinänsä virkistävä ja poikkeuksellinen reissu, sillä joku muu teki reittivalinnan. En tiennyt etukäteen edes reitin pituutta – minä vain ilmestyin paikalle ja peesasin. Tiesin etukäteen ainoastaan sen, että reitillä on porokeittoa ja eksoottinen joen ylitys. Matkaa kertyi hieman yli 19 kilometriä.

Venelossi joen yli

Reitti alkoi tien 940 varrella olevan Elämänluukun parkkipaikalta, jonne on Äkäslompolosta noin 9 kilometriä. Parkkikselta menee noin kilometrin mittainen polku Äkäsjoelle, jossa on syyskuun ajan venelossi. Eli vene on sidottu köydellä molemmilta puolilta rantaan kiinni, ja köydestä vetämällä saa veneen ja itsensä hilattua vastarannalle. Näppärää. Ja eksoottista.

Tällä menopelillä vastarannalle

Kohti Kutujärveä ja Kotamajaa

Reitti on hyvin viitoitettu oransseilla täplillä, joten eksymisvaaraa ei ole. Oikeastaan koko reitti Kotamajalle asti on melko helppokulkuista maastoa. Toki menomatkalla on paljon loivaa nousua ja jonkin verran juurakkoa ja kiviä, mutta reitti ei vaadi mitään ylimaallista taiteilua.

Reitti Kotamajan suuntaan

Kutujärven autiotupa jätettiin väliin, sillä se olisi vaatinut lisäkieppauksen reitiltä. Eli suuntasimme suoraan Kotamajalle, jossa kuulemma saisi porokeittoa. Ennen Kotamajaa on jyrkähkö lasku suon reunalle. Kävellen ei ongelmia, mutta hieman hirvitti katsoa joitain alas ajavia pyöräilijöitä – no, ehkä vauhti korjaa virheet. Uusi reitti kiertää hieman, mutta suoremman reitin saa valitsemalla heikkokuntoiset pitkospuut. Ja koska tykkään pitkospuista niin paljon, niin pakkohan ne oli testata toiseen suuntaan mennessä.

Heikossa hapossa olevat pitkospuut

Kotamajalla tosiaankin oli tarjolla keittoa. Onneksi, sillä asia oli mainittu jo muutamaan kertaan tuolla noin 6,70 kilsan matkalla. Olisinkohan sellaisen psyykkauksen jälkeen toipunut keitottomasta tauosta...

Polku Kotamajalta ylös Pyhätunturiin

Ylös tunturiin

Kotamajalla on usemman reitin risteyskohta, mutta meitä kiinnosti majan takaa Pyhätunturin Rajajärvelle nouseva pieni polku. Alku on kunnollista puuskutusnousua, mutta vähitellen polku tasaantuu ja helpottuu. Välillä vastaan tulee poroja, ja kun pieni kuusimetsäosuus loppuu, alkaa ihanan avara tunturinummimainen maisema. Siellä myös siintää soman pieni Rajajärvi, jonka läheisyyteen polku päättyy. Päätimme jatkaa vielä hieman ylemmäksi ja katsella maisemia. Hienoa oli. Tosin vielä hienompaa olisi ollut, jos kova tuuli ei olisi suunnilleen sulkenut silmäluomiakin.

Rajajärvi

Takaisin samaa reittiä

Tämä ei ole ympyräreitti, eli paluumatka kulkee samoja polkuja pitkin. Paluumatkalla Kotamajalla oli melkoinen kuhina, joten onneksi olimme taukoilleen rauhallisempaan aikaan. Mutta ainahan sitä yhdet kahvit pitää ottaa...

Ei retkeä ilman kahvia

Summa summarum

Päällimmäisenä jäi mieleen venelossi. Yksinkertainen mutta hauska juttu. Sen takia voisin mennä uudestaankin. Ja toki veneeltä pidemmällekin, ellen sitten jäisi seilaamaan edestakaisin.