Voisin kieltää itseltäni säätiedotteet. Tuijotin niitä jälleen viime töikseni illalla silmät ristissä ja heti ensimmäiseksi aamulla sängyssä. Ja jatkoin aamukahvilla. Ja aamukahvin jälkeen. Ihan kuin ne niin nopeasti muuttuisivat. Sateista ja harmaata kaikissa suunnittelemissani kohteissa. Ja en kuitenkaan hätkähdä kosteaakaan ilmaa, joten aivan turhaa vatvomista.

IMG_20170821_124816.jpg

Harmaan eri sävyjä Särkitunturin laella

Päätin siis suunnata Muonioon Särkitunturille, jossa on kiva käydä niin sateella kuin paisteella. Ja reitti on selkeä, joten ei tarvitse aran matkailijan pelätä reitiltä harhautumista huonommallakaan näkyvyydellä. Ja nyt siis näkyi ihan hyvin.

20170821_203356.jpg

"Entti"

Se oli viuhahdus

Ohitin kodan, koska suunnittelin kahvipaussia ylhäällä, vaikka tiesin silloin jo sateen ehtivän alkaa. Ihailin käppyräpuita, joista mieleeni tulivat entit. Kuvittelin niiden jo vilkuilevan kulkijaa kulmiensa alta ja myhäilevän hyväntahtoisesti partaansa. Ja kun näihin tunnelmiin olin päässyt, niin lammen rannalla siirryin Tolkien-maailmasta saamelaismytologiaan ja pohdin, suuttuisiko skaimmadas pienestä pulahduksesta. Sovittiin, ettei suutu, jos käyn alasti ja nopeasti. Ei ole elo tylsää tällä mielikuvituksella.
Sain parahiksi vedettyä kamppeet niskaan, ennen kuin paikalle saapui yksinäinen lintumies. Sitten join kahvia sateesta huolimatta. Eipä se sadekamppeissa juuri tahtia haittaa. Kiertelin hetken ympäriinsä ja ihailin maisemia, jotka eivät onneksi olleet sumun peitossa. Sitten takaisin alas.

IMG_20170821_122828.jpg

Ei ruuhkaa biitsillä

Taidekauhu

Sade tuntui yltyvän, niin päätin jättää seuraavan ulkokohteen väliin ja piipahtaa Galleria Raekalliossa Pöntsössä. Siellä tulee käytyä joka vuosi. Ja aina yhtä antoisaa katsella taidetta. Se on sellainen kohde, johon on helppo mennä noin niin kuin henkisesti. En aina tykkää paikoista, joissa katselija ei hukukaan massaan Ateneumin tapaan vaan joutuu olemaan läsnä itse taiteilijan kanssa, kuten esimerkiksi joissain helsinkiläisissä pienen huoneen kokoisissa gallerioissa. Silloin tulee sellainen tunne, että pitäisi osata sanoa jotain taiteellista näkemystä osoittavaa tai edes kohteliasta small talkia, eikä olla aivan mettäläinen tuppisuu mörökölli. Tai vielä pahempaa: nolottaa lähteä ostamatta mitään. Tuolla en koe niin. Tosin tällä kertaa ostin, mutta se johtui puhtaasti halusta eikä pakosta.