Tälle päivälle oli haussa lyhyt ja helppo jaloittelureitti. Niinpä vedettiin pakasta uusi testireitti: Sätkenän Karhunpolku. Varmaan moni muukin on katsellut kyseistä reittikylttiä, kun on ajellut Kittilän suunnasta Leville. Jätettiin uskollinen hoppa parkkiin pysäköintilevikkeelle ja suunnattiin pikitien yli.

Pikitien yli reitille

Melkein alku muttei sitten kuitenkaan

Helppokulkuisen reitin vaikein osuus taitaa olla varsinaiselle Karhunpolulle vievä yhdyspolku: hieman kivikkoista siis.

Kivikkoinen alku

T-risteyksessä nuoli osoittaa oikeaan, joten kuljimme suosituksen mukaisesti vastapäivään. Reitti on hieman hämäävä, koska luulin parkkikselta pääsevän viralliseen aloituspaikkaan. Nähtävästi ei pääsekään. Jos T-risteyksestä lähtisi muutaman sata metriä vasemmalle, niin tulisi opastetaululle, jossa toivotetaan tervetulleeksi reitille. Eli jos haluaa lähteä reitille virallisesta aloituspisteestä, niin pitää ajaa vielä noin puoli kilometriä eteenpäin (Leviltä katsottuna) ja kääntyä oikeaan hiekkatielle. Katsoin paikan kartasta jälkikäteen, koska se jäi hämäämään.

T-risteyksen kyltti näyttää oikealle

Hienot mutta kulahtaneet opastetaulut

Reitillä on useita opastetauluja, joissa kerrotaan metsästä sekä suomeksi että englanniksi. Tai kerrottaisiin, jos opastetaulut olisivat pystyssä; osa ei ollut. Tuleepahan reitille lisähaastavuutta, kun jumppaa polvillaan tekstien perässä. Ehjät yksiköt kuitenkin ovat hienoja. Ne näyttävät tyhjiltä, mutta kun kannen avaa, niin tekstit löytyvät. Näppärä saranaratkaisu. Tosin yhden tällaisen kohdalla suljin kannen ja koko tolppa kaatui maahan. Onneksi ei kanssakulkijan varpaille.

Opastetaulu kiinni

Opastetaulu aukeaa

Näköala Levitunturille ja hutera silta

Reitillä on penkki, josta on näköala Levitunturille. Täysin esteetön näkymä ei ole, sillä puut ovat venähtäneet ja maasto puskoitunut. Tällä reitillä ei jääty kahvittelemaan, joten jatkoimme matkaa.

Siellä se Levitunturi on

Pian näköalapaikan jälkeen saavuimme notkelmaan, jossa oli hieman kyseenalainen silta. Eikun rohkeasti yli, korkealta ei pudottaisi.

Silta kesti painoni

Mustikkapiirakkaa

Reitillä oli sen verran herkullisen näköisiä mustikoita, että alkoi tehdä mieli mustikkapiirakkaa. Niinpä reitin jälkeen haettiin autosta ainoa siellä ollut rasia eli pakki. Se täyteen mustikoita ja kämpille tekemään Sikke Sumarin maailman parasta mustikkapiirakkaa (Siken sanat reseptistään – en ota kantaa siihen, että onko maailman parasta: hyvää se kuitenkin on). 

Maailman parasta mustikkapiirakkaa?

Summa summarum

Reitti on kaikessa vähän sinnepäin muttei aivan... opasteet, silta, polku (puita kaatunut). Kuitenkin kiva ulkoilureitti, jos haluaa vaihtelua Levin perusmaastoihin ja rehellisen metsäreitin. Meille reitin paras osio taisi olla se mustikkapiirakka...