Taatsin seita on pitkään ollut nähtävyyslistallani. Kerran yritimme sinne ajella hämärtyvässä illassa, mutta jouduimme kääntymään pois. Ei vain ollut tarkoitus sillä kertaa päästä perille. Nyt lähdin kohti Pokkaa jo aamupäivällä. Seidalle johtava tie on aluksi hyvää hiekkatietä, mutta suurin osa matkasta on roheampaa soratietä: nyrkin kokoisia kiviä jne. Perille kuitenkin pääsee.
Pokassa on ollut kylmä
Hyviä enteitä
Minua voi kutsua hölmöksi, mutta innostuin soratien varrella näkemistäni valkoisesta porosta ja korpeista. Pidin niitä hyvinä enteinä paikan historiaa ajatellen: valkoinen porohan on ollut keskeinen uhrieläin ylisille. No, korpin suhteen olen käsittänyt, että aikoinaan saamelaiset pitivät sitä huonon onnen tuojana. Aika sama tuntuu olevan monissa muissakin kulttuureissa, sillä korppia on pidetty esimerkiksi paholaisen lintuna. Ristiriitainen lintu, koska jotkut ovat pitäneet sitä myös hyvänä henkilintuna. Minulle se on yksi lempilinnuistani ja ainoastaan positiivinen olento. Aina ilahduttava näky.
Taatsin seita
Kivipaasi kuin kolehti
Koska kyseessä on tärkeä muinaisjäännös ja palvontapaikka, suhtaudun siihen asiaankuuluvalla kunnioituksella. Lähestyn hiljaa ja rauhassa. Uhrilahja mukana. Kivipaadella näkyvistä esineistä ja kolikoista päätellen en ole ollut ainoa. Jotenkin tuli iso kolehti mieleen. Seitakivi on vinkeän näköinen, joten käsitän hyvin, miksi se on aikoinaan valikoitunut pyhäksi paikaksi. Mutta vastarannan rakkamainen ranta on myös upea. Hieman reunempana Taatsin seidasta on pystysuora kallio eli Taatsinkirkko, joka myös on vaikuttava.
Taatsijärvi
Kävelin edestakaisin ja pysähdyin sivummalle kahville. Siinä oli rauhallista istuskella lintuja kuunnellen ja Taatsijärveä katsellen. Ja kun vielä myöhemmin näin kuukkelin pyrähtävän seitakivelle, kokemus oli täydellinen.
Paluumatkalla poikkesin vielä lähellä olevalla Taatsin autiotuvalla. Se oli tyhjä, mutta ihanasta lämmöstä ja savun hajusta päätellen siellä oli äskettäin majailtu.
Taatsin autiotupa
Poikkesin myös Tieva-baariin ihan vaan siitä ilosta, että se silloin eräänä kertana oli pelastuksemme, kun bensamittari vilkkui punaisella. Sitten vain hiekkatietä pitkin takaisin Leville. Siltaremontti on jo valmistunut, joten ei tarvinnut ajella kiertotietä.
Varoitus Könkään päässä: tie oli parempi kuin merkki antoi odottaa
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.