Sipoon Pilvijärvestä en ollut kuullutkaan ennen tätä päiväreissua, mutta onneksi retkiseuralainen ehdotti kohdetta. Hän halusi uimaan sinne, joten mikäpäs siinä. Netistä luin etukäteen, että uimarannan parkkipaikka on kesäisin maksullinen, mutta huhtikuu ei ole vielä kesää. Aamupäivällä klo 10.30 parkkisella olikin jo useampi auto.

Tarkoituksena oli kiertää Pilvijärvi ympäri, koska se olisi sopivan lyhyt (n. 3 km) ja helppo tämän päivän suunnitelmiin. Lähdimme kiertämään myötäpäivään sinisiä merkkejä seuraillen. Tällä reitillä ei tarvitse valittaa puuttuvista merkeistä, koska sinistä on todella tiuhaan: tuolla ei eksyisi edes sumussa ja hämärässä.

Älä seuraa sinistä, jos haluat järven ympäri

Ja kun niille merkinnöille nauroin, niin eikös me vedetty sinisiä seuraten turhankin pitkälle.  Alun metsäosuuden jälkeen tuli kivat pitkospuut, joiden jälkeen jatkoimme polkua pitkin sinisiä palluroita seuraillen. Karttaahan meillä ei ollut, mutta toki järkikin voisi sanoa, että jos aikoo järven kiertää, niin kannattaisi seurata järveä. Me päädyimme hakkuuaukiolle noin kilometrin päähän järvestä, jossa ystävälliset lenkkeilijät kertoivat, että sinisiä palluroita seuraamalla päätyy Söderkullan kympin lenkille, joka kiertää erään toisen järven, kulkee kai osittain kevyen liikenteen väylällä ja lopulta palaa Pilvijärven toiseen päätyyn. Eihän sekään olisi pitkä reitti ollut, mutta halusimme nimenomaan nauttia järvimaisemasta. Niinpä palasimme takaisin pitkospuiden päähän, josta lähdimme seurailemaan Pilvijärven rantoja.

Reitillä oli jonkin verran muitakin kävelijöitä, mutta siellä risteilee useampia polkuja, joten vastaantulijoita saattoi hyvin väistellä valitsemalla eri reitin. Ehkä monikaan kävelijä ei tajua, miten hyvin ääni kantaa järvellä. Tai sitten he eivät välitä, että 100 metrin päässä joku kuulee työ- ja parisuhdeongelmat ja lasten ripittämisen. Jostain blogista luinkin, että varsinkin kesällä järvellä riittää ääntä, koska uimarannalla ja leikkipaikalla on paljon ihmisiä. Huhtikuussa ei ollut ruuhkaa, mutta ääntä oli silti enemmän kuin haluaisin. Suunniteltiinkin, että jos tullaan joskus uudestaan, niin syksymmällä voisi olla siistiä.

Kun taas pääsimme järvelle, niin heti alkoi hyvän kahvipaikan metsästys. Suunnilleen uimarantaa vastapäätä on pieni taukopaikka, jossa on penkkejä. Ne olivat kuitenkin täynnä, joten jatkoimme eteenpäin. Lopulta järven toiseen päätyyn, jossa oli kiva kalliokohta, johon ei tuulikaan osunut. Eli täydellinen eväspaikka.

Järven päässä oli jälleen sinisiä reittipalluroita. Niitä seuraamalla olisi päässyt uimarannalle, mutta me valitsimme rantaa myötäilevämmän reitin ja kiemurtelimme rauhassa kohti uimarantaa. Reitillä oli jonkin verran jyrkempää nousua, mutta melko helpohko se on kulkea. Kun kalliot alkavat pitkospuiden jälkeen, niin me valitsimme rannalla kulkevan reitin. Polku nousi melko pian pystyyn, ja sitten piti kivuta ylemmäksi. Mutta jos valitsee heti alkuun ylempänä kulkevan polun, niin jää jyrkempi nousu väliin.

Summa summarum

Kaiken kaikkiaan mukava pieni päiväkohde.  Ei tuolla eräjormatunnelmaan pääse, mutta omassa lajissaan kiva. En usko, että viihtyisin ruuhka-aikana, mutta eipä mua kukaan sinne silloin pakotakaan. Miinusta annan sotkuisuudesta. Reitillä oli mielettömän paljon valkoista vessapaperia tai nenäliinoja. Jos on pakko käydä puskapissillä, niin ainakin voisi yrittää tunkea sen paperin johonkin mättääseen. Ja myös järven toisessa päässä oli paljon muovia ja muuta roskaa rantavedessä. Varmaan moni niistä on karannut omistajiltaan, jotka ovat olleet uimassa tms., mutta se on silti tylsä näky.

(Esilukijani luki tämän jutun ja kysyi, että meinaatko oikeasti lopettaa kirjoituksen tähän roskakohtaan. On kuulemma vähän ankea. Kyllä, lopetan tähän.)

Pilvijärven uimaranta. Rannalla olevan kyltin mukaan siellä on tavattu järvisyyhyä eli uimarinkutkaa, mutta tähän aikaan vuodesta ei uinnin jälkeen kutissut.