Tällä kertaa reittivalinnan saneli aikataulu, sillä samalle päivälle oli tiedossa paljon kivaa tekemistä (kalastusta, kesäkahvilaa, grillausta jne.). Tähän rakoon Hämeenlinnassa Aulangonjärven ympäri kiertävä noin 6 kilometrin pituinen reitti oli täydellinen valinta. Viime vuonna kävin vuosien tauon jälkeen Aulangolla näkötornissa ja rengastiellä. Aulangonjärveä en ole ikinä kiertänyt.

Reittimme alkoi Aulangon ulkoilumajalta (Linnanen 75). Sinne autoletkassa ajellessani jo kauhistelin, että ovatko kaikki päättäneet lähteä samaan paikkaan aurinkoista kesäpäivää viettämään. Muut kuitenkin kääntyivät golfradan suuntaan, joten ulkoilumajan parkkiksella oli aamupäivällä väljää.

Alkumatkan metsäpolkulla

Lähdimme kiertämään vastapäivään. Alkumatkalla oli metsässä kivaa, hieman juurakkoista mutta helppokulkuista polkua. Sitten alkoi pitkätkö hiekkatieosuus, joka jatkui Aulangon Heikkilään saakka. Äänestä päätellen siellä oli poikaporukan polttarit, kauden avajaiset/päättäjäiset tai jokin muu kesäkollitapahtuma. Veden äärellä ääni kantaa melko hyvin, joten tästä huvista pääsi osalliseksi melko monen kilsan ajan...

Sibeliuksen metsä

Bilepaikan jälkeen päästiin jo metsäisempään maisemaan eli Sibeliuksen metsään. Olin juuri päässyt sanomasta, että tuskin Sibelius ikinä edes kävi tuolla, niin eikös ensimmäisessä infotaulussa kerrottu Sibben retkeilleen kouluvuosinaan kyseisessä paikassa. Jonkin lähteen mukaan olisi jopa saanut inspiraationsa Finlandiaan juuri Aulangolta. Infotaulut olivat ihan kiva lisä polkuun, mutta hyttysten takia en niitä kauhean tarkkaan tavannut. Kuin huomaamatta nousimme myös reitin korkeimmalle kohdalle (30 m) Kärmeskallioille. Näkymä oli hieno.

Jonkin matkan päästä vastassa olivat teräsportaat, jotka laskivat järven rannan tulistelupaikalle. Siinä oli myös hyvä laiturillinen uimapaikka, mutta olimme jo aiemmin päättäneet uida vastapäisessä Lusikkaniemessä, joka jäi viime vuodelta polttelemaan. Laiturin vierestä alkoi reitin pitkospuuosuus aivan rantaa pitkin.

Uimapaikan metsästystä

Reitin loppuosuus oli helppokulkuista kuntopolkua. Ohitimme toisen potentiaalisen uimapaikan Kihtersuolla, jossa oli pienellä alueella melko monta ihmistiä. Päättäväisesti suuntasimme kohti Lusikkaniemeä. Sinne ei ole kylttiä, joten kannattaa kartasta tähyillä oikeaa kohtaa (erottuva tienhaara, joka melko nopeasti muuttuu pitkospuiksi). Koko vuoden odotettu uinti Lusikkaniemessä jäi edelleen haaveeksi, sillä pienellä laiturilla oli auringonpalvojia. Olisihan heidän välistä mahtunut pujottelemaan veteen, mutta ei siltikään houkutellut. Kierrettiin kostoksi koko Lusikkaniemi ja jatkettiin kuntopolkua pitkin ulkoilumajalle, jossa on kaksi laituria. Ensimmäisen ympärillä oli kamalasti jotain siitepölyä (ei näyttänyt haittaavan muita uimareita), joten suuntasimme toiselle laiturille, joka toimii talvella avantouintipaikkana. Vesi oli +22-asteista. Laiturin alla oli paljon pieniä kaloja: välillä joku kävi kurkkimassa rappusten välistä – harvoin olen kaloja vedessä koskenut, mutta tuossa se onnistui.

Näkymä Kärmeskallioilta näkötornille

Summa summarum

Virallisen luokituksen mukaan keskivaativa reitti. Itse pidin sitä tosi helppona. Reitti oli hyvin merkitty keltaisilla merkeillä. Jos ei ole ikinä käynyt Aulangolla, niin monesti tulee kuljettua pelkkä asfaltoitu ympyräreitti. Ja se onkin tosi hyvä ja kompakti valinta. Mutta siihen voisi helposti yhdistää tämän järven ympäri kiertävän reitin, niin näkisi hieman monipuolisempaa maastoa. Ja vaikka näkötorni on hieno ja sieltä on mahtavat näkymät, niin tornia on kiva katsella myös vastarannalta.