Näin korona-aikoina jäin muistelemaan tämän talven Lapin-reissuja. Vietin pohjoisessa reilun kuukauden ja lähinnä vain hiihdin, joten ei niistä kauhean pitkiä sepustuksia viitsi kirjoittaa. Mutta tässä pientä poukkoilevaa ajatuksenvirtaa vuodenvaihteelta.

Autojunien suosio on kasvanut, sillä nykyään niihin on hankalampi saada paikkoja, jos ei ole todella hyvissä ajoin liikkeellä. Kolariin ei menomatkalla päästy, mutta eipä Rovaniemeltäkään ole pitkä matka ajella. Rovaniemen asemalla on muodostunut tavaksi syödä aamupala ennen ajomatkaa. Kun laitoin auton parkkiin asemalla, niin vieressä oli vuokrafirman auto – onnea vaan vuokraajalle, joka saa auton irti (kuva alla).

Muonio ja Olostunturi

Kävin ensimmäistä kertaa hiihtämässä Muoniossa Oloksella. Tarkoituksena oli hiihtää Oloksen ympäri ja lisäksi toisella kierroksella maisemareitti. Joulukuun alussa maisemareittiä ei vain vielä oltu kunnostettu, joten hiihdin ympärysreitin kahdesti. Yhteensä siitä tulee noin 24 km. Latu oli kapeahko, jos vertaa esimerkiksi Levin latuihin. Mutta hyvin mahtui etenemään, ja eipä siellä juuri muita hiihtäjiä ollutkaan tuohon aikaan. Reitti oli varsin kiva, vaikka ensimmäisellä kerralla aina laskuissa jännittää, että mihin suuntaan ne kaartuvat ja kuinka nopeaksi vauhti kiihtyy. Toisella kierroksella uskaltaa jo päästää käsijarrua irti alamäissäkin. En siis ole pro-hiihtäjä vaan varovainen nössö. Lopussa oli muutama hapokas mäki – niissä ei jännittänyt kuin pumpun puolesta, koska olivat ylämäkiä. 

Samalla reissulla tuli poikeuttua keskustan Swiss Cafessa, jossa kävin ensimmäistä kertaa vasta kesällä. Näytti olevan saksankielisten suosiossa ainakin tuohon aikaan. Mutta ehdottomasti suosittelen käymään.

Suksihuoltoa

Luistelusuksieni pohjat ovat olleet jo usemman vuoden melko rumilla naarmuilla. Koska en ymmärrä suksihuollosta mitään, kävin kysymässä Levillä Eturinteen huoltopisteestä, että voisiko niitä huoltaa. Kyllä voi: hionta ja voitelu. Nyt mietin, että miksi en käynyt siellä paljon aiemmin! Huollon jälkeen aivan kuin eri sukset. Ja eron jopa huomaa, koska kyse ei ole mistään sadasosahifistelystä luiston suhteen vaan ihan reippaasta erosta. Uskon, että sukset saivat tuosta lisää käyttövuosia. Ja minä paremman fiiliksen!

Ikivanhojen pitopohjasuksieni kanssa olin jo menettänyt toivoni. Olisin halunnut testata karvapohjasuksia, mutta en kerta kaikkiaan ehtinyt. Pitopohjien suhteen syytän myös harhaanjohtavaa mainontaa silloin aikoinaan. Kun ostin nämä, niin niitä mainostettiin huoltovapaina suksina. Tyhmänä uskoin sen, koska nyt mulle selvisi, että ei se niin mene. Netistä selviää ihmeellisiä ja hyödyllisiä asioita. Näissä Fischerin Zero-suksissa on keskellä keltainen pitoalue, jonka pitäisi olla hieman karhea ja nukkainen. Mun suksissa ne ovat tasaiset ja liukkaat. Niinpä hioin niitä santapaperilla pyörein liikkein. Sen jälkeen levitin pitoalueelle jäätymisenestoainetta. Lopuksi vielä laitoin luistovoidetta luistoalueelle. Tuskin tarvitsee sanoa, mutta... miksi en ole tehnyt tuota paljon aiemmin! Eivät Zero-sukset edelleenkään ole mun lempisukset, mutta nyt ne toimivat kuitenkin paljon paremmin. Itse asiassa niin paljon paremmin, että muistin taas, miksi pertsa on kivaa.

Näkymä Immeljärvelle

Levin parasta kahvia

Se ei liene salaisuus, että tykkään kahvista. Tänä talvena törmäsin Levillä Campfire baristaan, joka omien sanojensa mukaan tarjosi Levin parasta kahvia. Yleensä juon pelkän peruskahvin mustana, koska minusta kyseessä ei enää ole kahvi, jos siinä on siirappia, vaniljaa, kermavaahtoa, strösseleitä, tujaus kauramaitoa yms. Baristan puljussa ihastuin machiatoon sen verran paljon, että tuli aika monena päivänä käytyä kahvilla. Ostin myös hänen firmansa papuja kotiin, niin voin fiilistellä menneen talven tunnelmia keittämällä kahvit kotona.