Koska hiihtokelit olivat poikkeuksellisen surkeat (lue: olemattomat) Levin suunnalla marraskuun alkupuolella, piti tehdä enemmän kävelyretkiä. Sekaan mahtui pari vanhaa tuttua (Kätkätunturi ja Särkitunturi), mutta myös uusi tuttavuus Haavepalo ja Totovaara. Lähtöpiste oli syyskuun reissulta tuttu Totovaaran parkkipaikka, jossa on muuten mielettömän hyvät kierrätysmahdollisuudet. Ei jää roskat parkkikselle tai maastoon ainakaan kierrätysastioiden puuttumisen takia. Matkaa kertyi 10,64 km ja aikaa kului taukoineen kolmisen tuntia.

Kierrätys kunniaan Totovaaran parkkiksella

Suoraa baanaa

Parkkipaikka oli aivan tyhjä, mikä kertoi paljon reitin suosiosta harmaana ja sumuisena marraskuun päivänä. Reitti on hyvin merkitty, joten jos joku tuonne onnistuu eksymään, niin onnea vaan. Suurin osa reitistä kulkee tasaista metsäautotietä pitkin, joten eteneminen on helppoa. Tällä reissulla maassa oli aavistuksen lunta ja jäätä, mikä hieman hidasti tahtia. Reitin alkupuolisko on varsin suoraviivainen:

Suoraa baanaa

Harmaa Haavepalo

Noin 3,75 kilometrin kohdalla reitti haarautuu ja kapenee metsäpoluksi. Seuraavat kaksi kilometriä Haavepalon kodalle ovat mielestäni reitin mielenkiintoisimmat ja näteimmät, kun päästään tieltä polulle.

Polku kapenee, maisemat paranee

Seuralainen on hiihtänyt Leviltä Ylläkselle ja kertoi, että Haavepalolta on selkeällä säällä upeat näkymät. Nyt oli niin sumuista, että jylhät näkymät jäivät odottamaan seuraavaa patikointi- tai hiihtokertaa. Nättiä oli silti.

Sumuinen Haavepalo

Makkarat tulille

Ja mitäpä olisi retki ilman kahvia tai makkaranpaistoa. Uudenkarhealla kodalla teimme tulet ja kärtsäsimme eväsmakkarat. Paluumatka sujuikin samoja jälkiä pitkin, sillä tämä ei ole ympyräreittiä.

Summa summarum

Ehkä normaalisti olisin pitänyt reittiä hieman tylsähkönä, mutta tällä kelillä se oli kiva: helppo kävellä Kätkätunturin puuskutuksen jälkeen. Eli ihan OK paikka myös ensilumen aikaan, koska reitillä ei ole jyrkkiä nousuja, joissa joutuisi liukastelemaan.