En tykkää turhan tavaran kantamisesta ja olen hieman laiskanpulskea retkeilijä. Ehkä siitä syystä en ole hommannut retkikeitintä vaan tehnyt sellaiset eväät, joita ei tarvitse kypsennellä. Parina kesänä olen kuitenkin pohtinut trangian hankintaa, koska erityisesti yön yli kestävillä retkillä se voisi olla kätevä.

 

Sukulaiset riensivät avuksi ja antoivat lainaan kaksi erilaista keitintä: marketin liki 20 vuotta vanha alumiininen retkikeitinsarja ja Ruotsin armeijan pakkikeitin. Pakkohan ne oli testata ennen retkelle lähtöä.

 

Retkikeitinsarja

 

Ruotsin armeijan pakkikeitin

 

Retkikeitin painaa reilun kilon, ja näppituntumalla pakki on melko samoissa lukemissa. Syttymisessäkään ei ollut ongelmaa kummankaan kanssa. Molemmat syövät polttonestettä. Ja ylipäätään molemmat toimivat suunnilleen samalla tavalla, esim. vesi kiehui noin kuuden minuutin kieppeillä. Loppuvaiheessa pakki jaksoi viitisen minuuttia pidempään kuin 27 minuutin kohdalla hiipunut retkikeitin.

 

 

Summa summarum

 

Jos olisin yhdessä kohteessa useamman päivän tai menisin kohteeseen autolla, niin valintani olisi todennäköisesti retkikeitinsarja: siinä on enemmän osia, eli se on monipuolisempi. Jos lähtisin päiväpatikoinnille tai yön yli -retkelle, niin valinta osuisi Ruotsin armeijan pakkiin: menee aavistuksen pienempään tilaan ja riittää veden keittämiseen ja perussafkaan. Eli pakki lähtee mukaan, kun suuntaan Hossan suunnalle (blogi tulossa myöhemmin).

 

Tämä lähtee seuraavalle retkelle

 

Jos joskus hommaan oman keittimen, niin harkitsen silti kaasukäyttöistä: kaasuhanan voi sulkea juuri silloin kun kokkailut on tehty. Näissä polttonestejutuissa jäin pohtimaan, että miten saan palon tukahdutettua ilman että kaadan nesteet maahan (google senkin varmaa kertoisi). Pakkiversiossa yritin tukahduttaa tulen yhdellä pakin osalla, mutta ei auttanut: spriipolttimossa on näppärät reiät, joita on vaikea peittää ja joista tuli saa happea.