Yöpyminen nimeään paremmassa Kylmäluomassa

Kuten aiemmin kirjoitin, teimme Kylmäluoman retkeilykeskuksesta päiväretken Julma-Ölkylle. Majapaikan valinta ei ollut helppo ratkaisu, sillä itse kannatin Hossan paikkoja. Olimme kuitenkin hieman myöhässä liikkeessä, koska haluttuna ajankohtana ei ollut hirmuisesti houkuttelevaa majoitustarjontaa Hossassa. Niinpä valinta osui mökkimajoitukseen Taivalkoskella Kylmäluoman retkeilukeskuksessa, josta on Julma-Ölkylle ajomatkaa n. 36 tai 68 kilometriä (ks. edellinen blogi). Suhtauduin Kylmäluomaan skeptisesti, koska nimikin kalskahtaa epäilyttävältä. Turhaan epäilin, koska paikka oli todella rauhallinen ja mukava. Opin myös, että savolaista alkuperää oleva luoma-sana tarkoittaa apajapaikkaa  pitää paikkansa ainakin nykyään, koska viereiseen järveen istutetaan kalaa kalastavien turistien iloksi. Tätä ennen en myöskään tiennyt, että Kylmäluoma on Suomen ensimmäinen retkeilyalue vuodesta 1979 lähtien (perustettu samaan aikaan Hossan kanssa).

Alun perin meidän piti tehdä kaksi päiväretkeä Hossassa, mutta Kylmäluoman retkeilyalueen nähtyämme emme halunneetkaan ajalla merta edemmäs kalaan.

IMG_20200807_101520%5B1%5D.jpg

Siistit opasteet

Helppokulkuinen Kattaisenpolku n. 16 km, 5 h

Kattaisenpolun lähtöpiste on heti retkeilykeskuksen takana. Ensimmäisen kumpareen jälkeen reittimerkkinä olevia sinisiä täpliä näkyi turhankin monessa suunnassa, mutta lopulta reitti löytyi. Täälläkin on samantyylisiä hienoja ruosteisen väriä opastauluja kuin Hossassa. Luontoon.fi-sivuston mukaan reitillä on kolme laavua, mutta itse asiassa niitä on neljä. Etukäteen oli päätetty, että ruokatauko olisi Kattaisenjärven laavulla eli noin reitin puolivälissä.

IMG_20200807_181548%5B1%5D.jpg

Asukkaalla näppärä katos

Haarukoita tarjolla Valkeisen laavulla

Reitillä oli tarkoitus pulahtaa jossain sopivassa kohdassa, mutta niitä ei oikein löytynyt. Tai sitten olemme turhan hienohelmoja. Ennen Valkeisen laavua oli hiekkapohjainen kohta, joka lopulta osoittautui parhaaksi kohdaksi koko reitillä. Harmillisesti se oli reitin eka järvi, niin emme vielä siinä vaiheessa pulahtaneet. Noin kahden kilometrin kohdalla olevalla Valkeisen laavulla oli jonkun tekemät puuhaarukat. Melko roheat. Emme testanneet.

IMG_20200807_104937%5B1%5D.jpg

Roheat puuhaarukat

Matka jatkui soiselle pitkospuuosuudelle. Lakkoja oli sen verran paljon aivan reitin varrella, että heitin pienessä rasiassa olevat keksit murustumaan reppuni pohjalle ja otin rasian parempaa käyttöön lakoille.

IMG_20200807_115105%5B1%5D.jpg

Salmijärvien laavu

Salmijärvien uudenkarhea laavu

Matka jatkui kohti Salmijärvien laavua, joka oli minusta reitin hienoin laavu. Ehkä myös uusin. Olisi mieli tehnyt kaivaa eväät jo esiin, mutta aivan vielä ei ollut nälkä. Kahvit oli kuitenkin juotava. Samalla saimme seurata kahden pohjantikan nakuttelua viereisessä koivussa.

IMG_20200807_124926%5B1%5D.jpg

Kohti Kattaisenjärven laavua

Ruokatauko Kattaisenjärven laavulla

Kattaisenjärven laavulle saavutaan pitkospuita pitkin. Joku oli tehnyt laavulle kiehisiä, mikä lämmitti mieltä ja helpotti nuotion sytyttämistä. Siitä kiitokseksi teimme niitä uuden satsin seuraavan retkeilijän iloksi. Ja joku iloinen retkeilijä olisi voinut rahdata tyhjät olut- ja lonkerotölkkinsä mukanaan. Nähtävästi ne painavat tyhjinä enemmän kuin täysinä, niin toki ymmärrän, että kivempi jättää laavulle... Mutta muuten reitti oli tosi siisti, eli ei mitään moitetta. Koska olin päättänyt tehdä jollain retkellä lämmintä ruokaa, rahtasin aiemmin testaamani Ruotsin armeijan pakkikeittimen tänne. Ilmankin olisin pärjännyt, mutta tunnelmasyistä rahtaus kannatti. Vesi kiehui kivasti, niin sain pasta-ateriankin syötyä.

IMG_20200807_131724%5B1%5D.jpg

Pastaa odotellessa

Kahvitauko Kolkkojärven laavulla

Koska retkeilymme on yhtä kahvittelua, päätimme jättää Kattaisenjärvellä kahvit väliin ja suunnata seuraavalle tauolle Kolkkojärven laavulle. Reitillä on todella paljon mustikoita, joten jälkiruoka hoitui kävellessä. Tosin se hidastaa etenemisnopeutta, mutta eipä meillä ollut kiire.

IMG_20200807_142628%5B1%5D.jpg

Kolkkojärven rannalla

Kohti harjua

Loppumatkalla kuljettiin ensin kangasmetsämäisessä maastossa, jonka jälkeen tuli usean reitin haarakohta ja infotaulu. Siitä olisi päässyt retkeilykeskukseen kahta eri reittiä (2,1 km ja 2,6 km). Valitsimme lyhyemmän harjulle menevän reitin, koska seuraavana päivänä olisi tarkoitus kiertää Hukanharjunpolku näin sille reitille jäisi enemmän uutta nähtävää. Harjukohdassa teimme pienen syrjähypyn luontopolulle (merkitty valkoisilla täplillä), koska ylhäältä katsottuna silta näytti niin hienolta. Kannatti käydä. Tosin se tiesi lisänousua.

IMG_20200807_171409%5B1%5D.jpg

Syrjähyppy luontopolulle

Summa summarum

Minusta Kylmäluoman retkeilykeskus on harkitsemisen arvoinen majoitusvaihtoehto Hossalle. Toki pitää muistaa, etten ole Hossassa yöpynyt. Eli en voi vertailla. Tämä on sellainen mutu-juttu. Paikka oli rauhallinen, nätti ja monipuolinen (kalastusta, patikointia, suppailua, frisbeegolfia, saunomista jne.). Ja uskon, että Kylmäluoman reiteillä on vähemmän ihmisiä kuin Hossassa: Kattaisenpolulla viivyttiin useita tunteja ja nähtiin ainoastaan kaksi muuta ihmisistä. Kiva ja helppokulkuinen reitti.