Koska olen jumissa Uudellamaalla ja en pääse paikkoihin, joissa yleensä liikun, niin on pakko tutustua uusiin kohteisiin. Se ei sinänsä ole paha, koska usein uraudun tuttuun ja turvalliseen. Mä välttelen normielämässäkin ihmisiä, joten korona-aika ei tee tähän poikkeusta: etsin retkikohteita, joissa olisi mahdollisimman vähän porukkaa.

Uutena tuttavuutena oli Hyvinkäällä Kytäjä-Usmin ulkoilualue, jossa on useita reittivaihtoehtoja. Niistä olen testannut kaksi viikonloppuna. Reitit on merkitty luontoon pääsääntöisesti todella hyvin, joten siitä erityiskiitos. Ei tarvinnut arpoa, että mihin suuntaan lähteä.

Kolmen lammen kierros – 9,8 km

Reitti lähti Usmin uimarannalta, jossa kävimme uimassa ennen kotiin lähtöä. Nettisivujen luokituksen mukaan reitti on vaativa. Olen eri mieltä. Minusta se oli normaalikuntoiselle ihmisille helppo. Varsinkin jos muistelee viime kesän reittejä Norjassa, jossa vaativassa meinasin pyörtyä ja helpoissakin oli äitiä ikävä. Alkumatkan nauroin kuvausta, jossa reitin kerrottiin kulkevan "kevyen liikenteen väylällä" (kuva alla). No, autotie on  asfaltoitu, niin kaipa tämä kärry-/hevospolku sitten lasketaan kevyen liikenteen väyläksi.

Alkumatka oli helppoa autotietä, jonka jälkeen päästiin metsäosuudelle. Siellä tuli jonkin matkan päässä vastaan "Köyhän Koli". Varmaankin siitä on joskus ollut hienot kolimaiset näkymät, mutta puut ovat kasvaneet sen verran, että vesistöä ei juuri nähnyt. Kävimme myös mäen alapuolella järven rannassa, mutta emme jääneet vielä näin aikaisessa vaiheessa eväitä syömään.

Hetken kuljettuamme päädyimme lammen päässä olevalle kalliotasanteelle, jossa oli tulipaikka. Siinä kohtaa olisin kaivannut selkeämpää reittimerkintää, mutta kummasti löysimme eteenpäin. Tavoitteena oli kahvitauko Iso-Kypärän lammella. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut jäädä aurinkoiseen tulistelupaikkaan, koska lammelle ei vielä paistanut aurinko. Mutta taukopaikka oli kuitenkin kiva.

Siitä matka jatkui kohti Kaksoislampia. Reitillä ei juurikaan näkynyt ihmisiä, mutta ennen Kaksoislampia näkyi kolme valkohäntäpeuraa. Nähtävästi takaisin Usmin uimarannalle olisi päässyt myös tietä pitkin, mutta menimme metsäreittiä. Se yhtyi lopulta samaan reittiin, jota olimme aluksi kulkeneet. Tässä vaiheessa viisas siirtyy seuraamaan nuolia Usmin uimarannalle. Minä en meinannut tajuta, vaan seurasin uskollisesti Kolmen lammen kierros -merkkejä, mikä olisi tarkoittanut uusintakierrosta. Onneksi seuralainen oli skarppina.

Mustan kiven kierros – 12,3 km

Jälleen "vaativa" reitti, jota pidin helppona. Tällä kertaa lähtö oli aiemmin eli läheltä hevossairaalaa. Alku oli kuitenkin hämäävä, koska aiemmin kehumani opasteet osoittivat aivan eri suuntana kuin nettikartta. Luotin nettikarttaan ja valitsin parkkipaikan puoleisen joenrantareitin, joka lopulta osoittautui oikeaksi valinnaksi. Alkumatka mentiin hevospolulla/pellolla, mutta harmikseni en nähnyt hevosia. Ehkä hyvä niin, koska olisivat olleet liian lähellä. Tykkään ihailla niitä kauempaa, mieluiten aidan takaa.

Alkumatkalla ei vielä päässyt täydelliseen luontotunnelmaan, koska näköpiirissä oli taloja ja vieressä motari. Melko lähellä poliisien motarilla olevaa tarkituspistettä polku erkani kauemmaksi ja nousi Usmin kallioalueelle. Tässä vaiheessa reitti olikin jo mielenkiintoisempi ja nätimpi. Reitti oli myös paikoin yllättävän luminen (eli lumisempi kuin alla olevassa kuvassa).

Reitti laski lopulta Paarijoen kanjoniin, josta jälleen noustiin ylöspäin. Tämä vaihe oli mielestäni reitin nätein osuus. Niin nätti, etten edes pysähtynyt ottamaan kuvia. Tämä nätti osuus päättyi Kaksoislampien taukopaikkalle, jossa oli kahvitauko. Reitti jatkui seuraavalle nuotiopaikalle metsätietä ja polkuja pitkin. Lopuksi oli vielä kosteahko kuusinotkelma, ennen kuin päädyttiin kunnon tielle.

Kaiken kaikkiaan tämä reitti oli ihan mukava, vaikka alussa ja varsinkin lopussa oli turhan paljon tiekävelyä. Mutta ruuhkaa ei ollut viikonloppuna, kun lähti liikkeelle noin kympin maissa.