En jaksa pelkästään pyöriä Tallinnan vanhassa kaupungissa tai kaupoissa, joten jokaiselle reissulle yritän keksiä jonkin kohteen. Joka kerta ykkössijalla on Lennusadam, mutta vielä en ole sinne kertaakaan päässyt. Tälläkin kertaa se oli listallani, mutta matkaseurueemme kannatti kiertoajelua. Niinpä kävelimme Viru-aukiolle, josta reittimme alkoi.

Citytourin bussilla vihreää linjaa

Lippu maksoi 19 euroa, ja sillä sai hypätä millä tahansa pysäkillä pois ja uudestaan seuraavan bussin kyytiin. Ja reittivaihtoehtoja oli kolme, joten lipulla olisi voinut käydä vaikka kaikki linjat läpi. Me valitsimme vihreän linjan, koska se veisi meidät kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa ajattelin jäädä pois. Minusta tuo lipun hinta oli melko kallis, sillä harva varmaankaan käy kaikkia linjoja läpi. Eli jos tietää haluavansa suorinta reittiä johonkin kohteeseen, niin julkisilla tai taksilla pääsee halvemmalla. Mutta me emme sellaisia ajatelleet, koska tuon ykköskohteen lisäksi ajattelimme, että saatamme käydä myös muissa kohteissa.

Bussi jätti väliin kasvitieteellisen puutarhan

Vihreän kiertoajelureitin varrella näimme muun muassa laulukentän ja TV-tornin, mutta se puutarha jäi näkemättä. Seurasimme reittiä kartasta, ja pian kävi selväksi, että emme olleet kartalla ollenkaan. Eikä bussikaan siis pysähtynyt puutarhan kohdalla. Tallinnassa oli jotkin pyöräilykisat, joten osa teistä oli suljettu ja bussimme joutui parissa kohtaa odottelemaan pyöräilijöiden ohiajoa. Mitään kuulutuksia tästä ei ollut, joten bussi ei kiertänytkään kohteeseen toista kautta vaan jätti sen väliin. Niinpä teimme uuden pikasuunnitelman ja jäimme Piritan pysäkillä pois. Siinä sattui myös olemaan pyöräkisojen lähtöpaikka, joten vilinää riitti. Ja bussi oli sen takia puoli tuntia aikataulusta myöhässä.

WP_20160724_12_01_47_Pro.jpg

Luostariin rauhoittumaan

Pirita on siis yksi Tallinnan kahdeksasta kaupunginosasta, ja se on saanut nimensä siellä sijainneen birgittalaisluostarin mukaan. Olikin siis varsin soveliasta suunnata ensiksi kyseisen luostarin raunioihin. Sisäänpääsy oli hurjat kaksi euroa, ja nähtävää oli senkin edestä. Birgittalaisluostari paloi vuonna 1577, kun Iivana Julman joukot polttivat sen, joten jäljellä ovat enää rauniot. Ne kannattaa ehdottomasti kiertää kokonaisuudessaan. Myös sisäänkäynnin yhteydessä oleva pieni vanha hautausmaa on mielenkiintoinen paikka.

WP_20160724_12_37_34_Pro.jpg

Luostarissa pääsee kävelemään varsin vapaasti, ja joissain kohdissa kannattaa katsoa, mihin astuu. Siellä pääsee myös kipuamaan lyhyitä ja huonokuntoisia portaita pitkin ylätasanteelle ja pimeään maakellariin. Jälkimmäistä varten kannattaa varata taskulamppu. Ja Suomessa tuo paikka olisi varmaan kokonaan aidattu, ettei vaan pääse sattumaan mitään...

WP_20160724_12_47_34_Pro.jpgWP_20160724_12_49_58_Pro.jpg

Lippukassan ikiaikainen babuska ei englantia tai suomea juuri puhunut, mutta seinällä on raunioiden esittelyt monella kielellä. Tosin suomen kieliasua saisi jossain kohdin tarkistaa. Ja jos joku odottaa alueella olevan kahvilan, niin ei kannata odottaa: ei ole. Tuolla kannattaa nauttia rauhallisesta ympäristöstä ja jättää kahvittelu toiseen paikkaan. Vessat sieltä kyllä löytyivät.

WP_20160724_13_03_19_Pro.jpg

Upea hiekkaranta

Birgittalaisluostarissa koetun rauhoittumisen jälkeen oli kiva suunnata kohta rantaa. Piritassa on aivan huikean pitkä hiekkaranta. Jos en olisi tiennyt olevani Tallinnassa, sitä olisi hyvin voinut luulla aivan joksikin muuksi maaksi. Samalla alueella järjestettiin vuonna 1980 Moskovan olympialaisten purjehdustapahtumat.

WP_20160724_13_31_34_Pro.jpg

WP_20160724_14_28_03_Pro.jpg

Syömään intialaiseen ravintolaan

Paluumatkaa varten siirryimme takaisin pysäkille ja lähdimme kohta Viru-aukiota. Tässä vaiheessa oli jo aikamoinen nälkä, joten suuntasimme intialaiseen Elevant-ravintolaan Vene-kadulle vanhaankaupunkiin. Koska päivä oli todella kuuma, jäimme nauttimaan säästä ulkoterassille aurinkovarjon suojiin. Yleensä yritämme käydä aina uudessa ravintolassa Tallinnassa, mutta Elevantissa olemme käyneet kerran aiemminkin. Tällä kertaa yksi seurueemme jäsenistä ei ollut siellä käynyt, joten päädyimme siihen. Ja tälläkään kertaa emme pettyneet, sillä suomalaisittain edulliset annokset ovat todella isoja. Kannahtaa myös piipahtaa sisätiloissa ja kivuta kierreportaat yläkerran vessoihin. Ne ovat mielestäni aika mielenkiintoiset.

WP_20160724_16_18_57_Pro.jpg

Kahvia hämyisessä Kehrwiederissä

Jätimme jälkiruoan väliin, sillä halusimme käydä kahvilla läheisessä Kehrwieder-kahvilassa, joka ikkunatekstien mukaan on äänestetty Tallinnan parhaaksi. En jäänyt pientä pränttiä tihrustamaan, joten en tiedä, että kuka valinnan on tehnyt. Ja milloin. Nähtävästi ketjulla on usempia kahviloita, mutta me kävimme Saiakang-kadulla olevassa paikassa. Luolamaisessa ympäristössä oli tarjolla monenlaisia suklaisia herkkuja, ja mukaan tarttui myös pussillinen kahvipapuja.

WP_20160724_16_46_17_Pro.jpg

Kukkia kotiin

Päivän päätteeksi piipahdin vielä vanhankaupungin porteilla olevalla kukkakujalla, sillä perinteisesti ostan aina yhden puketin mukaan. Valinnanvaraa on rutkasti, ja kaikki kimput ovat todella nätisti sidottuja. Ja ainakin tähän asti ne ovat selviytyneet hienosti laivamatkasta Suomeen.