Tämähän oli osittain tuttu reitti, kun kävin viime syksynä Keimiötunturilla. Nyt reittiin tuli uutena Keimiöjärven länsirannalla sijaitsevan vuokratuvan tsekkaus. Matkaa kertyi 10 km, ja aikaa taukoineen kului noin 4 tuntia. Jos joku haluaa tarkemman reittikuvauksen, niin voi käydä lukaisemassa viime syksynä kirjoittamani tarinan täältä. Tässä jutussa en viitsi toistaa samoja asioita.

Ylämäki alkakoon.

Ylämäen jälkeen tulee alamäki

Taas mietin, että miten sinne ylös pitäisi kulkea. Viimeksi menin Tunturikeimiön pihan poikki, kun siellä ei näkynyt ihmisiä. Nyt siellä näytti olevan jonkinlainen ripariporukka, niin kiersimme hieman eri kautta Naistenlammen rantaa pitkin. Mutta väkisinkin päädyimme jonkin mökin ja puuvajan nurkalle. No, siitä sitten tuttua reittiä ylöspäin.

Laella pidimme tietysti pienen kahvitauon ja ihailimme lähistöllä tepastelevan kapustarinnan menoa. Taukopaikka oli mainio, koska ison kiven suojassa ei tuullut ja myöhemmin alempana pysähtyminen olisi ollut tuskallista hyttysten takia.

Keimiötunturin laelta voi kahvitauon lomassa ihailla Pallaksen maisemia.

Hyttysiä ja vielä vähän lisää hyttysiä

Kahvitauon jälkeen lähdimme polkua pitkin kohti Keimiöjärveä. Yhä tuttua reittiä viime syksystä. Kun polku kääntyisi lähellä puurajaa jyrkästi vasemmalle, niin jatkoimme eteenpäin. Tästä alkoi reitin uusi osuus, ja matkaa vuokratuvalle tulee noin 1,5 km.

Tällaisessa maastossa Keimiöjärven rannalle

Laskeuduimme jonkinmoiseen kuruun, josta kartan mukaan lähti polku oikealle. Itse kävelin onnellisesti ohi, mutta onneksi kanssaretkeilijällä on paremmat silmät. Tämä väli oli välillä hieman vaikeakulkuisempi kuin muut kohdalla tällä reitillä. Vesi lirisi jossain isojen kivien alla, kun talsimme eteenpäin. Ja hyttyset iskivät kimppuun oikein kunnolla. Kanssaretkeilijä tosin ilmoitti, ettei kunnolla edes huomannut hyttysiä. Mulla niitä oli suu ja silmät täynnä, ennen kuin tajusin laittaa hyttysverkon. Melkein meinasi retkihuumori loppua kesken, mutta itsekseni jupisten pääsin kuin pääsinkin rannalle.

Alun perin oli suunniteltu, että kävisimme rannalla pulahtamassa, mutta hyttysten takia jätimme väliin. Tässä vaiheessa kanssaretkeilijäkin nähtävästi huomasi itikat. Mutta eipä se ranta muutenkaan ollut niin houkutteleva, joten ei suunnitelman muutos sinänsä haitannut. Siitä sitten paluu autolle, mutta ylempänä piti vielä juoda lähtökahvit.

Keimiöjärven rannalla jäi uinti väliin.

Arctic Sauna Worldiin rentoutumaan ja pulikoimaan

Järvipulikoinnin sijaan päätimme, että suuntaamme suoraan autolta melko lähellä sijaitsevaan Arctic Sauna Worldiin Jerisjärven rannalle. Hyvä vaihtoehto. Olimme siellä juuri sopivaan aikaan ensimmäisten joukossa, joten ei ollut ahdistavaa ihmispaljoutta. Olihan siellä toki koronarajoitusten vuoksi rajoitettu väkimäärää, mutta mitä vähemmän ihmisiä, sen parempi. Sääntö pätee myös kulkutaudittomaan aikaan.

Saunamaailma oli kiva kokemus. Tosin sitä infrapunasaunaa en ymmärrä. Ehkä teimme jotain väärin. Oli pakko poistua melko nopeasti, koska siinähän tuli melkein vilu. Miljöö oli toki yritetty saada hauskasti kotamaiseksi, mutta ei se paljoa lämmitänyt. Myöskään yläkerrassa sijaitsevan saunan näkymä suoraan uimarappusille ei ollut suosikkini: sauna sinänsä oli miellyttävä. No, monista on varmaan kiva katsella ihmisiä tai jopa tulla katselluksi. Tai ehkei moni edes ajattele asiaa sen enempää. Ainahan mulla on vaihtoehtona mennä pulikoimaan hyttysten kanssa Keimiöjärveen, joten paras olla ihan hiljaa.

Ja ettei jää liian negatiivista kuvaa, niin saunamaailmassa oli oikeasti tosi kivoja saunoja. Savusauna oli lempparini: ihanan hämyisä tunnelma ja mielettömän pitkävartinen löylykauha. Kelosaunan sisustuksesta myös pidin. Ja rivin viimeisessä saunassa upeat maisemat järvelle, jossa piti käydä vilvoittelemassa lähes jokaisen saunan välissä jälkeen.

Keimiötunturin laella ei ollut ruuhkaa

Summa summarum

Keimiötunturi ei petä, koska perustylsä metsäosuus jää pian taakse ja avara tunturimaisema avautuu. Lisäkoukkaus järvelle ei ollut mitenkään ihmeellinen, eli hyvin voisi jättää väliin. Toki ilman hyttysiä se olisi ollut aavistuksen nautittavampi. Ja yhä edelleen olen sitä mieltä, että tunturin laelta kannattaa palata osittaista ympyräreittiä. Toki maisemat ovat avarammat, jos marssii samoja jälkiä pitkin, mutta tykkään siitä tunturinreunareitistä.