Jostain syystä en ole ikinä ajellut tietä numero 971 Sevettijärvelle ja Näätämöön, vaikka olen paljon Lapissa reissannut. Kipinä tämän epäkohdan korjaamiseen syttyi keväällä, kun uutisissa kerrottiin Sevettijärven postipalveluiden puolesta syntyneestä postikorttikampanjasta. Itsekin osallistuin siihen lähettämällä Kaj Stenvallin ankkakortin helmikuussa, ja siitä kahden kuukauden kuluttua hommasin Saa'mi Nue'tt -yhdistyksen ideoiman huippuhienon t-paidan, jossa on aito Sevettijärven postileima vuodelta 1979. 

Korttikampanjalla huomiota postiin

Kampanjassahan siis oli kyse siitä, että kylässä toiminut postipalvelu lopetti elokuussa 2015, ja sen myötä kyläläisten lähin postitoimipiste olikin yllättäen 110 kilometrin päässä Inarissa. Sevettijärven lähellä noin 30 kilometrin päässä on Näätämö, jossa kauppatoiminta on vilkasta Norjan puolelta tulevien asiakkaiden ansiosta, mutta siellä kumpikaan kauppiaista ei halua ryhtyä asiamiespostin pitoon. Protestina heikentyneelle postitilanteelle Helsingissä asuva kolttasaamelainen kehotti ihmisiä osoittamaan tukensa lähettämällä postikortin Sevettijärven koululle. Kortteja saapui yli 10 000, mikä on aika hyvin 18 oppilaan koululle.

Kortteja oli laminoitu, ja ne oli liitetty yhteen pienillä nippusiteillä ja ripustettu roikkumaan ympäri kylää. Sinänsä oli kiva kylällä ajelllessa etsiä kortteja aina uusista paikoista.

Mökki rauhallisessa Sevetinharju Campingissa

Viikonloppureissulle sattui todella hyvät ilmat, kun saapuessa aurinko paistoi ja lämpöä yli 20 astetta. Ja yöttömän yön jatkuessa aurinko ei laske kuin vajaan kuukauden päästä, mutta onneksi mökissä oli kunnon tummat rullaverhot: niin ihanaa kuin tämä valoisa aika onkin, on mukava, kun sen voi halutessaan pimentää pariksi tunniksi. Ja lähes kirjaimellisesti vain pariksi tunniksi, koska haluaisi nauttia luonnosta eikä malttaisi mennä nukkumaan. Pakko kyllä myöntää, että myös jalkapallon EM-kisat ovat siirtäneet nukkumaanmenoaikaani. Majoituimme Sevetinharju Campingiin, jossa oli ystävällinen henkilökunta ja makea rantasauna, jota kannattaa testata. Päärakennuksen päädyssä olevista wc- ja suihkutiloista ei myöskään ole valittamista. Mökissä oli tosi kivan leveät sängyt, joten alasänkyynkin olisi mahtunut vaikka kaksi vierekkäin, samoin kuin yläsänkyyn. Mökissä oli myös pieni liesi, mikro, jääkaappi ja joitain astioita. Rannassa oli laavu, jossa olisi voinut käristää makkaraa, mutta se jäi tällä kertaa testaamatta. Näytti kyllä viehtättävältä. Hintaa mökille kertyi 40 euroa yhdestä yöstä, eli ei todellakaan turhan tyyristä. En yleensä halua majoittua maaseutumatkoilla aivan keskustaan, mutta tässä kylässä keskeinen sijainti ei ollut ongelmallinen, sillä sen verran hiljainen on kylätie.

Kolttien perinnetalo ja outoja saksalaisia

Sevettijärvi sai autolla ajettavan tien 1960-luvun loppupuolella, ja nyt se oli ihan ajettavassa kunnossa: ei suurempia monttuja, joihin rengas uppoaisi. Kolttien perinnetalon näyttelyssä oli vinkeä valokuva kuplavolkkarista, joka puski kyntöpellolta näyttävällä tiellä; tuolloin Hummerille olisi oikeasti ollut käyttöä toisin kuin nyt, kun niillä huristellaan Helsingin keskustassa. Matkalla näimme Inarin jälkeen mielenkiintoisen yhdistelmän, kun saksalainen Titanicin kokoinen asuntoauto veti perässään peräkärryä, jossa oli Toyota Aygo. Ja myöhemmin Sevettijärven ohi pujahti samantyyppinen yhdistelmä, jossa tällä kertaa oli perässä Smart. Aikamoista.

Perinnetalon näyttelyyn oli vapaa pääsy, ja se oli pienimuotoinen mutta mielenkiintoinen. Sisätiloissa oli pieni museokauppa sekä kerrottu seudun ja kolttien historiasta pääasiassa valokuvin, ja ulkona oli rakennuksia, joissa esiteltiin kolttasaamelaisten Suonikylän aikaista kesäpaikkaa. Lisäksi koululla sijaitsevalla kyläpajalla oli lapasaiheinen kesänäyttely, joka myös kannattaa katsastaa. Jos siitä kiinnostuu, niin kannattaa huomioida, että se on auki ainoastaan arkena.

Suomen hienoin hiekkaranta

Sevettijärvellä on myös aivan uskomaton hiekkaranta, joka vesirajan jäljistä päätellen on myös porojen suosiossa, vaikka en niitä rannalla sattunut näkemäänkään. Aika pitkälle saa kahlalta, ennen kuin syvenee, joten ranta sopii hyvin myös pienille lapsille. Rannalla oli siistit pukukopit ja vessat, ja vesi oli hieman viileähköä, mutta kyllä siinä tarkeni. Koska siinä kohtaa on aika avoin selkä, niin vesi on usein vähän viileämpää kuin muualla. Paikalliset käyvät kuulemma jossain muualla uimassa. Meille turisteille se kyllä kelpasi. Ja mikä parasta: ei ollut ruuhkaa. :) Kun tietä 971 huristeli, niin muutenkin oli ihana katsella niitä hiekkaisia tienreunoja ja rantoja.

Hautausmaan rauhaan

Sevettijärvellä kannattaa myös käydä tutustumassa pyhän Trifon Petsamolaisen muistolle pyhitettyyn ortodoksiseen kirkkoon, jos se on auki, ja hautausmaahan. Kannattaa sulkea portti, jotta porot eivät pääse alueelle: lähes kaikki haudat on päällystetty jäkälällä, joten paikkahan olisi varsinainen porojen buffetpöytä. Samanlaista jäkälätyyliä löytyy myös Karigasniemen hautausmaalta, jossa myös kannattaa käydä, kun sillä suunnalla liikkuu. Itselleni on muodostunut tapa, että varsinkin ulkomailla käyn aina hautausmaalla: ne ovat kaikessa erilaisuudessaan varsin mielenkiintoisia paikkoja.

Kaupaton kylä

Kuten aiemmin totesin, niin Sevettijärveltä rajalla sijaitsevaan Näätämöön on noin 30 kilometriä. Eli Sevettijärvellähän ei ole ainuttakaan kauppaa tai bensistä, joten jos haluaa jotain ostaa (muutakin kuin museokaupasta käsitöitä), niin ruokatarvikkeet pitää tuoda mukanaan tai sitten ajella Näätömöön. Tosin Sevettijärvellä on myös toinen leirintäalue, josta saa jotain purtavaa ja juotavaa, näyttipä siellä olevan A-oikeudetkin. Piipahdettiin siinä kahvilla, mutta olimme todella tyytyväisiä, että majapaikaksi valikoitui toinen paikka – ja makuasioistahan ei voi kiistellä. Eli koska Norjan raja on niin lähellä, Sevettijärveltä voi tehdä hyvin myös päiväreissuja Norjaan. Ja siitä onkin juttua toisessa artikkelissa, koska piipahdimme myös Norjan Kirkkoniemessä (Kirkenes).

Näätämöön päin ajellessa voin myös ihailla muinaisesta rannasta muistuttavia pirunpeltoja.