Edellisen Pallaksen reissun jälkeen päätin itsepintaisesti testata piukkoja popoja vielä yhdellä helpolla reitillä eli Särkitunturilla Muoniossa. Kuningasajatus.

Helppokulkuinen reitti

Särkitunturilla tulee käytyä hyvänä vuotena usemmin kuin kerran, koska se on lähellä, helppokulkuinen (parkkipaikalta vajaat 4 km ylös suurimmaksi osaksi leveää sorapolkua pitkin) ja todella nätti. Olen uinut laella olevassa järvessä, kiertänyt järven molempiin suuntiin, istuskellut vasemmalla puolella olevilla kallioilla ja grillannut makkaraa tulistelupaikalla, joka nykyään on jo purettu. Siltikään en ole ikinä tajunnut, että korkein kohta (432 m) on järven taaimmaisesta laidasta vielä ohi oikealle.

 

Pakkohan se oli pulahtaa, vesi oli raikkaan viileää muttei minun mittapuulla mitenkään liian kylmää

Katselin karttaa ennen reissua ja huomasin, että siihen on tosiaan merkitty pieni polku, joka johtaa huipulle. Näin monta vuotta kesti, ennen kuin sinne pääsin! Mutta hyvää kannatti odottaa, koska sieltä on todella hienot näkymät. Kahvin paikka! Makkarat säästettiin puolivälissä olevaan kotaan, jossa oli tulet jo valmiina.

Ylävasemmalla näkyy järvi

Paluumatkalla katselin kartasta, että seuraavalla kerralla auton voisi ajaa Levin suunnasta ajattessa jälkimmäiselle parkkipaikalle. Siitä lähtee pieni polku, joka lopulta yhtyy huipulle vievää leveämpään polkuun. Tulisipa testattua sekin vaihtoehtoa.

Ja koska olimme kuitenkin näillä seuduilla, niin paluumatkalla kävimme vielä Pallasjärvellä punaisella hiekalla pulahtamassa. Järkyttävä määrä paarmoja, joten mitään leppoisaa oleskelua rannalla ei voinut viettää. Ja vesikin suht viileähköä. Kuvittelin ottaneeni nätin rantakuvan, mutta kotona huomasin, että paarmoja hätistellessä ainoa "onnistunut" kuva on seuraava (nauttikaa):

Summa summarum

Kartat ovat ihania, koska niistä löytää uusia reittejä. Tämä nyt ei ollut isokaan muutos vanhaan, mutta mukava sellainen. Ja näinkin helpohkon kävelyn jälkeen varpaat protestoivat. Eli uudet kengät oli ostettava.