Tänä vuonna viimeinenkin repäisin ja kävin kiertämässä myös Palkaskeronkierroksen (n. 7 km). Mutta koska olen urautunut Särkitunturiin ja Taivaskeroon, kävin niillä ensin. Vanhassa vara parempi. Säät suosivat kulkijaa, ja hyttyset loistivat poissaolollaan. Täydellisiä retkisäitä ulkona kahvitteluun. Kaltaiseni henkinen introverttimetsäläinen toki kavahti kanssakulkijoita, jotka hyvä sää oli tuonut samoille reiteille. Siinäkin on puolensa, kun liikkuu viileässä tihkusateessa.

 

IMG_20180727_134037.jpg

 

Kahvittelua Särkitunturilla

 

Parasta on Pallas

 

Palkaskero-reitin alku poroaidalle saakka oli todella helppokulkuista. Sitten alkoi pikkuinen nousu, mutta ei reitti missään vaiheessa ollut mahdoton. Tämän kesän takuuhelleilmoilla myös huipulla tarkeni siemailla kahvia.

 

IMG_20180729_113359.jpg

 

Vanha poroaita

 

IMG_20180729_115737.jpg

 

Taustalla häämöttää Pallasjärvi

 

Reitin loppuosa oli yllättävän vehreää, koska Palkaskeron toisella puolella oli karua. Ja loppuosan Orava Avenue -ympäristötaideteos istui ympäristöön yllättävän hyvin. Etukäteen, osiota edes näkemättä, olin teilannut koko idean.

 

IMG_20180729_133024.jpg

 

Ylhäältä reitin varrelta näki kivasti Pallasjärven, jossa tuli käytyä useampana päivänä uimassa ja rentoutumassa.

 

IMG_20180729_153712.jpgIMG_20180729_183731.jpg