Tänä vuonna viimeinenkin repäisin ja kävin kiertämässä myös Palkaskeronkierroksen (n. 7 km). Mutta koska olen urautunut Särkitunturiin ja Taivaskeroon, kävin niillä ensin. Vanhassa vara parempi. Säät suosivat kulkijaa, ja hyttyset loistivat poissaolollaan. Täydellisiä retkisäitä ulkona kahvitteluun. Kaltaiseni henkinen introverttimetsäläinen toki kavahti kanssakulkijoita, jotka hyvä sää oli tuonut samoille reiteille. Siinäkin on puolensa, kun liikkuu viileässä tihkusateessa.
Kahvittelua Särkitunturilla
Parasta on Pallas
Palkaskero-reitin alku poroaidalle saakka oli todella helppokulkuista. Sitten alkoi pikkuinen nousu, mutta ei reitti missään vaiheessa ollut mahdoton. Tämän kesän takuuhelleilmoilla myös huipulla tarkeni siemailla kahvia.
Vanha poroaita
Taustalla häämöttää Pallasjärvi
Reitin loppuosa oli yllättävän vehreää, koska Palkaskeron toisella puolella oli karua. Ja loppuosan Orava Avenue -ympäristötaideteos istui ympäristöön yllättävän hyvin. Etukäteen, osiota edes näkemättä, olin teilannut koko idean.
Ylhäältä reitin varrelta näki kivasti Pallasjärven, jossa tuli käytyä useampana päivänä uimassa ja rentoutumassa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.