Uusi vuosi, uudet retket. Pakko myöntää, etten ollut tätä retkeä ennen edes kuullut Linlon saaresta. Kirkkonummen sentäs tiesin. Saareen pääsee kävelysiltaa pitkin Linlon pienvenesatamasta (Linlontie 112), jossa klo 11.30 uudenvuodenpäivänä parkkipaikka oli melko täynnä autoja. Näin jo sieluni silmin itseni kulkemassa sadatellen jonomuodostelemassa saaren halki, mutta onneksi saari on sen verran iso, ettei siitä ollut huolta. Monella tulistelupisteellä ei ollut ihmisiä ollenkaan, joten halutessaan makkaransakin sai paistaa oman seurueen kesken.

Kuljimme myötäpäivään rantoja pitkin, jolloin matkaa kertyi reilu 7 km ja aikaa kului taukoineen kolmisen tuntia. Jos haluaa suoraan jylhimpiin maisemiin ja parhaisiin tulistelupaikkoihin, niin silloin kannattaa lähteä vastapäivään.

Piipahdus Hovukselle

Heti sillan jälkeen oli ensimmäinen tulistelupaikka. Kaikilla nuotiopaikoilla oli mukavasti kuivahkoja puita, vaikka ilma olikin kostea. Kuljimme rauhassa rantoja pitkin. Reitti oli paikoin todella kurainen ja vetinen, joten varrelliset gore-tex-kengät olivat hyvä valinta. Myös saappaita näki monilla. Tennariretkeilijöitä en tajua.

Kalliomaisemaa

Pian olimme rantakalliolla, josta pääsi näppärästi viereiselle Hovuksen saarelle. Tai no, näppärästi siinä tapauksessa, että uppoaa melkein nilkkaa myöten mutaan ja taiteilee lopun aikaa saarten väliin heiteltyjen paksujen ja liukkaiden oksien päällä. Mutta pakkohan siellä oli käydä. Emme kuitenkaan jääneet kiertämään Hovusta, koska halusimme kiertää Linlon kokonaisuudessaan ennen hämärän tuloa.

Uintia ja makkaraa

Makkaranpaistopaikkamme oli melkein saaren toisessa päädyssä eli Kittelvikenin pohjukassa, jossa oli grillikota (tosin meistä se oli enemmänkin huvimaja kuin kota). Viereisellä niemisaarekkeella oli houkuttelevan näköisesti laituri ja portaat, joten mielessä kävi myös nopea pulahdus, sillä uikkarit oli varoiksi repussa (kuten ne yleensä aina ovat). Se ajatus hylättiin nopeasti, kun tauolla oli tullut vähän viileä, mutta kun joku toinen retkeilijä sattui sopivasti dippaamaan itsensä veteen, niin siitä se ajatus heräsi uudestaan: seuralaisen vuoden ensimmäinen pulahdus tuli suoritettua heti vuoden ensimmäisenä päivänä. Pukukoppeja ei siis ole, mutta äkkiäkös uikkarit vaihtaa ison kuusen katveessa – varsinkin kun ruuhkaa ei ollut.

Uintipaikka

Vaihtelevaa maastoa

Linlo on siitä kiva, että siellä on vaihtelua: synkkää kuusikkoa, kalliomännikköä, tervalepikkoa, merenrantakallioita, kivikkorantaa, ruovikkoa jne. Makkarapisteeltä etenimme jälleen mahdollisimman paljon rantoja pitkin kohti saaren länsipuolta. Reitti on melko helppokulkuista vaikka jalkoihinsa saa tokia katsoa ettei kompastele juurakoihin, mutta kalliot voivat olla todella liukkaita märällä kelillä. Yhden alaspäin viertävän kalliokohdan menin suosiolla lähes pyllymäkeä. Mutta mä taidan olla vähän turhan varovainen toisinaan.

Jylhimmät kalliojyrkänteet ovat itse asiassa melko lähellä reitin alkua. Nähtävästi monet kiertävät saarta vastapäivään tai sitten eivät edes etene Högbergetin kalliota pidemmälle. Ainakin ihmisvirta oli meitä vastaan retken loppupuolella. Tässä kohtaa reitillä oli useampia portaita. Jos joku haluaa lukea saaren florasta ja faunasta enemmän, niin netistä löytyy yksityiskohtainen yli 100-sivuinen esitys "Kirkkonummi Linlon saari – Luontoselvitys 2019".

Kalliomännikköä

Kahvittelua

Kirkkonummen kunnan sivuilla on kaksi karttaa saaresta. Molempiin karttoihin on merkitty tulistelupisteet: toisessa kartassa on neljä (katoksellista) ja toisessa kuusi pistettä. En tullut laskeneeksi, mutta väittäisin, että luonnossa niitä oli enemmän kuin kuusi. Tai ainakin oli useampia nuotioita, joissa oli ritilä, mistä tuli heti virallisempi olo kuin pelkästä kivikasasta. Harmittaa, että en tullut katsoneeksi, oliko niissä myös puuvajat. Makkarapisteellä ei kahvia juotu, joten kahvittelupaikaksi valittiin kiva kallio, josta näki Svartholmenin (kuvassa etuoikealla) ja viereiseen Långholmenin saareen.

Aina on aikaa kahville

Retkihaasteen aloitus

Netissä pyörii 52 kohdan retkihaaste, joka kannustaa vuoden aikana retkeilemään erilaisissa kohteissa. Viime vuonna en siitä innostunut, vaikka retkiä taisi tosiaan tulla täyteen 52. Ajattelin, että tuleeko retkihaasteessa sama ongelma kuin lukuhaasteessa, että loppuvuodesta keksimällä keksin kohteita, joihin haasteen teema sopisi. Eli lukuhaastetta en ole minään vuotena saanut kasaan, koska en ikinä valitse kirjaa haastekohdan perusteella: valitsen kiinnostavan kirjan ja luettuani katson, sopiiko se johonkin haastekohtaan. Alku onkin aina helppoa, mutta loppuvuodesta tuskailen joidenkin teemakohtien, tyyliin "kirjailijan nimi on palindromi" tai "kirjassa esiintyy kolmijalkainen täplikäs koira", kanssa. Siksi suhtaudun vielä hieman skeptisesti retkihaasteeseen ja toivon, etten loppuvuodesta turhia jäkitä ja ota paineita, että lista on saatava täyteen. Tämä retki kuitenkin aloitti listani ja meni kohtaan 32 "rapainen retki".

Summa summarum

Todella kiva paikka. Tänne tullaan ehdottomasti keväämmällä uudestaan. Nyt jäi kiertämättä saaren läntisellä puolella yksi saareke ja saaren keskiosa, eli nähtävää on vielä toiseksikin kerraksi. Silloin on muistettava kiikarit, koska nyt jäi harmittamaan, etten tunnistanut muutamia vesilintuja paljain silmin.