Pienryhmämme suuntasi kauniin keväisenä päivänä Gumbostrand Konst & Form -taidenäyttelyyn Sipooseen. Sipoosta tiedän käytännössä vain Sipoonkorven, jossa olen käynyt kerran sienestämässä noin tuhannen muun samana päivänä metsään eksyneen kulkijan kanssa. Ja ainakin aikoinaan Sipoossa oli salibandyhalli, jonka vetoisuus sai peruukin pyörimään päässä.

 

 

Gumbostrand Konst & Formin sivuilla sanotaan, että itse matka sinne on jo elämys. Ja kieltämättä viimeiset pari kilometriä olivat idylliset: hulppeita taloja, ranta aivan tien vieressä ja kapea, kiemurteleva pikkutie, jossa ei voinut uneksiakaan, että kaksi autoa sopisi ajamaan yhtä aikaa vastakkaisiin suuntiin.

 

Itse pytinki on 1950-luvulta Hartwallin entinen tehdasrakennus. Näyttely on varsin kompakti, joten sen kiertää nopeasti. Meitä kiinnosti ennen kaikkea animaatiosuunnittelija Phil Mendezin näyttely. Huikeita hyvän mielen tauluja. Kaikki taulut oli signeerattu tänä vuonna, joten melkoisen tuottelias tyyppi.

 

 

Myymälässäkin oli kaikkea kivaa, mutta mukaan ei tarttunut mitään. Kävimme myös viereisessä Punaisen talon käsityöläispajassa, jossa oli entistä enemmän kaikkea pientä kivaa. Sieltäkään en ostanut mitään, vaikka tarjolla olisi ollut hienoja lintuaiheisia käsitöitä. Sen sijaan sain muutamia ideoita, joita voisin itse kokeilla nikkaroida kesällä. Katsotaan, mitä siitäkin tulee.

 

 

Jo menomatkalla bongasimme N’avetan Laiturin, jossa mainostettiin keittolounasta myös viikonloppuisin. Kolmenlaisesta keitosta löysi jokainen mieleisensä – itse tykästyin lohikeittoon mutta kurpitsakeitossakin oli kivasti potkua. Paikka on avautunut viime vuonna ja toimii kuulemma myös läheisen koulun ruokailutilana. Lounaspaikasta avautui upea näköala venelaitureille ja merelle – harmillisesti terassi oli täynnä, mutta sisälläkin viihtyi. Laiturin työntekijä mainosti parin kilometrin päässä Västerskogissa olevaa N’avetan leipomokahvilaa. Hörpimme ensin lounaaseen kuuluvan kahvin ja suuntasimme vielä sinne uudelle kupilliselle. Nimensä mukaisesti kahvila toimii vanhassa navetassa. Ehkä kivoin istumapaikka oli pihalla olevan korkean kivistä tehdyn kinkaman päällä: siellä oli yksi terassipöytäryhmä, jossa sai kahvitella rauhassa ja katsella alapuolella hyöriviä ihmisiä.