Kuten olen aiemmin maininnut, uraudun helposti vanhoihin hyväksi havaitsemiini patikointireitteihin. Siksi tälle kesälle oli suunnitelmissa parin päivä retki Hossan maisemiin, jotka ovat minulle uusia. Kuusamon suunnalla olen käynyt kalareissuilla, mutta niillä reissuilla ei patikoitu.

Karua kyytiä soratiellä

Majoituimme Kylmäluoman retkeilukeskuksessa, josta on Julma-Ölkylle ajomatkaa n. 36 tai 68 kilometriä (Kylmäluomasta lisää myöhemmässä blogissa). Kartan mukaan kohteeseen pääsee majapaikasta kolmea kautta: kaksi hieman pidempää reittiä ja yksi lyhyt. Valittiin lyhyt. Viitostieltä oli selkeä opaste Kolkonjärventielle. Hiekkatie, mutta ihan hyvässä kunnossa. Sitä ihanuutta ei kauaa kestänyt, sillä pian tuli käännös oikeaan ja kyltti "ajaminen omalla vastuulla". Isohkoa irtosoraa, joka heitätti autoa vaikka vauhtia oli välillä vain 44 km/h. Urissa ajaminen oli ok, mutta paikoin sora oli kasautunut urien väliin korkeaksi kasaksi, joka raapi ikävästi auton pohjaa. Tätä ihanuutta kun kestää kymmenisen kilsaa, niin pääsee Julma-Ölkyn parkkikselle. Jos autossa on enemmän maavaraa, niin tie ei ole ongelma, mutta meidän hoppaa ei ole tehty maastoon. Kyllä reitin voi kerran mielenkiinnosta ajaa, mutta paluumatkalle valittiin toinen reitti.

Reitti alkaa

Ölökyn ähkäsy 10 km, noin 5 h

Päiväpatikoinnin reitiksi valittiin kympin mittainen Ölökyn ähkäsy -rengasreitti siitäkin huolimatta, että retkiseuralainen ei voinut sietää muka hauskaa reittinimeä: jos paikan nimi on Ölkky, niin kuulemma "Ölkyn reitti" riittäisi. Kiersimme reitin suositusten mukaisesti myötäpäivään, mikä oli hyvä valinta, koska näin jälkimmäinen vitonen oli paljon helpompaa maastoa. Virallinen reittiluokitus on vaativa, mutta perusterve ihminen selviää kyllä. Jos omistaa patikointisauvat, niin suosittelen niiden ottamista mukaan.

Näkymä riippusillalta

Ähkäsy-reitistä erkanee noin 2,5 kilometrin kohdalla Ölökyn ylitys -reitti (yht. 5 km), jossa mennään riippusiltaa pitkin kanjonijärven toiselle puolelle. Ensin kiviportaat alas (köydet apuna), riippusillan ylitys ja metalliset kierreportaat ylös. Pakkohan sillalla oli käydä, vaikka emme sitä ylittäneetkään. Sen sijaan jatkoimme vasenta puolta kohti Ölökynperän laavua. Väliin mahtui helppokulkuista pitkospuuta, vaikeakulkuista ala- ja ylämäkeä sekä maisematasanne.

Näköalatasanteen hieman kulahtanut kaide

Alavalla maalla suon laidassa sijaitsevalla kahvitaukopaikalla ei ole jylhiä maisemia, mutta hyttysiä on. Onneksi ei kuitenkaan häiriöksi asti. Laavulla olisi voinut tulistella, mutta tälle reissulle oli varattu pelkkiä kylmiä eväitä. Pyrin suosimaan vessoja, mutta tällä paikalla tunnustan valinneeni pusikon: pönttöön oli kertynyt melkoinen torni, jonka pelkäsin kutittelevan kriittisiä paikkoja. Ei oikein houkutellut.

Mikäköhän sinusta kasvaa isona? Uusi tuttavuus laavun vieressä

Tästä eteenpäin reitti olikin paljon helpompaa. Reitti ei kierrä Julma-Ölkyn reunamilla vaan kauempana metsässä kunnes palaa rotkomaisemiin riippusillan luona. Sen läheisyydessä oli pidettävä toinen kahvitauko ja ihailtava maisemia.

Toinen kahvitauko riippusillan läheisyydessä

Paikkaan olisi voinut tutustua veneellä, mutta näin korona-aikana(kin) kartan vieraita ihmisiä myös ulkotiloissa. Tosin vene ei millään kierroksella näyttänyt täydeltä, eli hyvin olisi voinut sitäkin kokeilla ja tutustua kalliomaalauksiin paremmin. Ja huonojalkaiselle se olisi ehdottoman hyvä ratkaisu.

Hossan luontokeskus ja uimaranta

Koska aamuinen soratie oli niin nähty, ajoimme Julma-Ölkyntietä toiseen suuntaan pikitielle 843. Huomattavasti helpompi reitti. Luontokeskuksen parkkipaikalla huomasimme puisen kyltin uimarannalle. Matkaa vain 1,5 km, joten eikun rantaa kohti. Tosin ohihan me ajettiin, koska uimarannan kohdalla ei kylttiä ole. Olisihan sen sijainti pitänyt tajuta, mutta kylttikin olisi kiva... No, siellä oli matala ja pieni hiekkaranta, joka ei kuitenkaan houkutellut uimaan. Ennemmin olisi voinut pulahtaa vieressä virtaavaan jokeen. Perhostajat kuitenkin ehtivät ensin valtaamaan joen omiin tarkoituksiinsa, joten säästimme pulahduksen Kylmäluoman retkeilyalueen uimarannalle.

Siistit opasteet

Summa summarum

Julma-Ölkky on Suomen suurin kanjonijärvi ja kalliomaalauksineen historillaisestikin merkittävä paikka. Eli melkeinpä siellä käyminen kuuluu yleissivitykseen. Maasto on jylhää, eli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Myös Ölökyn ähkäsy -reitti on kiva. Erityismaininnan annan ruosteisen värisistä opaskylteistä: ne ovat hienot ja sopivat paikan tunnelmaan. Minulla Julma-Ölkky meni "ihan kiva" -kategoriaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se jollain toisella menisi "aivan huippu" -kategoriaan. Lyhyesti sanottuna: kannattaa käydä ja todeta itse.

Pakko vielä mainita edellisillä reissuilla vaivanneet varpaani. Ne pysyivät mukana tälläkin reissulla, mutta loppua kohden ilmaisivat olemassaolonsa hieman voimallisemmin. Hämmentävän kauan niiden paraneminen kestää. No, toinen on vielä musta, joten ehkä oli liian optimistista odottaa, että ne eivät tuntuisi yhtään. Arkiliikunnassa eivät juuri tunnukaan, mutta usemman tunnin kävelyssä hieman vaivaavat.