Vallisaaressahan kävin jo viime vuonna, mutta nyt tein sinne uuden reissun hieman eri kokoonpanolla. Ostin kahdeksalla eurolla Island Hopping -saarihyppelyliput, joilla pääsi saman päivänä aikana Vallisaareen, Suomenlinnaan ja Lonnaan. Kannattava diili. Tosin Suomenlinna jäi väliin, koska saimme ihan mukavasti aikaa kulumaan jo kahdella muulla saarella. Ja seurueeseen kuului tenavia, joille kahden saaren vaatima kävelymäärä oli ihan riittävä. Päivä oli harmaa mutta lämmin, joten mitä mainoin merihenkiseen päivään.

Kruununhaka mereltä käsin

Vallisaareen pääsee kesällä myös Hakaniemestä, mikä tuntui mukavalta vaihtelulta keskustaan verrattuna. Kuvittelisin, että sillä reitillä olisi myös aavistuksen vähemmän ihmisiä, mutta tiedä häntä. Itse tykkäsin, koska siinä näkee sellaista merimaisemaa, mitä ei yleensä näe, jos liikkuu autolautalla naapurimaihin. Kohokohta taisi olla kesälomailevat jäänmurtajat.

Jäänmurtajat kesälomalla

Vallisaaressa reitti oli toki ennallaan, mutta muuten sinne on vuodessa tullut lisää muun muassa ruokatarjontaa ja vessoja. Eikä edelleenkään näyttänyt olevan ruuhkaa opaskierrokselle. Jos joku käy siellä ensimmäistä kertaa, niin varatkaa ihmeessä opas; se kannattaa. Kiersimme Aleksanterin kierroksen eli noin 3 kilometriä köpöttelyä. Oli hauska osua siihen kapeaan Kustaanmiekan kohtaan juuri laivan mennessä ohi. Vielä vaikuttavampaa olisi isolla paatilla.

Kustaanmiekka ja taustalla Suomenlinna

Edellisellä kerralla söimme Torpedolahdella suolaiset vohvelit, mutta tällä kertaa päätimme antaa vohveleiden odottaa Lonnan vohvelibaariin. Sen sijaan valitsin vermisselitofusalaatin. Ja sitä syödessä muistin, että en hirveästi välitä vermisselistä. Enkä maustamattomasta tofusta. Nappivalinta… Eli salaatti itsessään oli erinomainen: ei vain makuuni. Ja älä kysy, miksi sen ylipäätään valitsin. Jokin hetken huuma. Tietysti myös iski klassinen ruokakateus, sillä seuralaisen perunasalaatti lohella näytti erinomaiselta. Ja kuulemma myös maistui huippuhyvältä.

Lonna

Seuraava pysäkki olikin entinen miinanraivaussaari Lonna, joka on vaivaiset 150 metriä pitkä. Ovathan nämä saaret jo itsessään hienoja, mutta ehkä vielä hienompaa on ajatella sitä historiaa ja millaista elämä on ollut siihen aikaan, kun ne ovat vielä olleet asuttuja ja käytössä. Voi kun pääsisi hetkeksi palaamaan ajassa taaksepäin ja tarkkailemaan saarelaisten arkea.

Laiturilla Lonnassa

Kahvihammasta hieman kolotti, vaikka juuri olin Vallisaaressa sumpin nauttinut. Niinpä suuntasimme ensimmäiseksi vohvelibaariin ja otimme omenavohvelit ja cavat. Emme kahvia. Jälleen looginen ratkaisu, mutta ei kaduttanut. Ja vohveli oli todella erinomainen: vaikka siinä oli omenahilloa niin se ei maistunut mitenkään liian makealta. Ja mintunlehdet ja jokin sitruunainen valkoinen maitotuote siinä päällä tekivät kivan säväyksen.

Lonnan vohvelibaarissa omenavohveli ja cava

Siinä syödessä katselimme yleisestä saunasta palaavia ihmisiä ja mietimme, että ehkä jonain kertana pitäisi käydä sekin testaamassa. Nettisivujen mukaan kahden tunnin saunominen maksaa hieman alle parikymppiä, eli ihan saavutettavissa oleva unelma. Saunabongailu siis jatkuisi.

Itse saarihan on todella nopeasti kierretty, eli siihen ei todellakaan tarvitse varata kauheasti aikaa, ellei halua rauhassa istuskella ja nauttia saaritunnelmasta. Pieni mutta sympaattinen.

Kukkasia Lonnassa