Uusi päivä, uusi retki. Tällä kertaa suuntana Inkoo ja Kopparnäs. Etukäteistietoni paikasta olivat hatarat, mutta sen olin selvittänyt, että mitään varsinaista opatettua reittiä ei ole. Luontopolku on kolmisen kilometriä (emme käyneet), ja rantareitti viitisen kilometriä suuntaansa.

Kello 10.30 Östervikin parkkipaikka oli jo täynnä, joten jätimme auton Rävbergetiin. Sielläkin saimme viimeisen paikan. Poislähtiessä klo 13.30 paikalla oli liikenteenohjaajia viittomassa autoja Sandarbuktenin parkkikselle. Mähän meinasin masentua automäärän nähdessäni, koska kuvittelin polulle kamalaa ihmismassaa, jota saa ohitella kuin pujottelukeppejä. Jännästi ne ihmiset hajaantuivat jonnekin, koska poluilla ei todellakaan ollut ruuhkaa. Ekaan kahteen kilsaan ei nähty polulla ketään. Rannoilla oli muutamia kalastajia, mutta he ovat syrjemmässä omissa oloissaan.

Tavoitteena oli kahvitauko Ålandsbergetin näköalapaikalla noin viiden kilometrin köpöttelyn jälkeen. Maasto oli helppokulkuista ja seuraili rantaviivaa. Jostain oli luettu, että reitti olisi merkitty valkoisissa täplillä, jotka paikoitellen näkyvät huonosti. Minusta reitti oli todella selkeä, joten ei siinä täpliä kaivannut. Kunhan pysyttelee rannan lähellä, niin hyvin menee.

Ålandsberget

Sandfjärdenin parkkis näytti olevan karavaanareiden suosiossa. Laskin paluumatkalla 12 matkailuautoa. Siinä oli hiekkaranta, mutta jos kävelee hetken eteenpäin, niin tulee vieläkin mellevämpi ranta eli Sandviken. Todettiin sen kohdalla, että kesemmällä voisi tulla telttailemaan.

Sandvikenin hiekkaranta

Kahvipaikkakin tuli lopulta vastaan. Ålandsbergetiltä oli ihan kivat näkymät merelle. Ja sitten paluu samaa reittiä takaisin.