Tänä viikonloppuna pallottelin useita päiväretkivaihtoehtoja. Eniten houkutteli yksi Laipanmaan reitti (n. 12 km) Pälkäneellä, mutta tärkein kriteeri oli lyhyys – viikolla tullut juoksenneltua sen verran, että jalat tuntuivat tönkkösuolatuilta. En ymmärrä, miten se on mahdollista tällä kunnolla ja venyttelyä laiminlyömällä... Näiden reunaehtojen takia päädyin Tiirismaan kierrokseen (4,5 km) Hollolassa, mutta pari minuuttia ennen lähtöä silmiini osuin Järvien kierros -reitti (7,5 km). Reitti vaihtui lennossa. Seuralainen hyväksyi äkillisen muutoksen, joten nokka kohti Hollolaa.

Järvien kierros

Järvien kierros alkoi Vähä-Tiilijärven uimarannalta ja oli hyvin merkitty sekä kyltein että sinisin täplin koko matkan. Reitti kiersi Vähä-Tiilijärven, Keski-Tiilijärven ja Iso-Tiilijärven. Myötäpäivään kiertäminen tuntui hyvältä valinnalta. Alussa talot olivat aivan pururadan vieressä, joten tuli déjà-vu Nurmijärven tylsähköstä lähiökävelystä. Onneksi talot jäivät melko pian taakse.

Iso-Tiilijärven rannalla (muistaakseni)

Vähä- ja Keski-Tiilijärvien välissä oli kivan oloinen kohta, jossa olisi voinut syödä eväät ellei olisi vasta lähtenyt. Jatkoimme eteenpäin ja kohti viimeisen järven nousuja. Reitti oli melko helppo: paljon pururatapohjaa, hyviä polkuja ja pitkospuut. Iso-Tiilijärven päässä oli jyrkempää nousua Tiirismaalle. Samaan kohtaan joku näkyi pykäävän taloa. Melko kiva näköalapaikka. Virallinen näköalapaikka oli merkitty karttaan tuosta kohdasta reilun 500 metrin päähän. Siitä eteenpäin reitti oli pienen pätkän samaa kuin Tiirismaan kierroksella ennen kuin erkani oikealle Soisalmensuon pitkospuille. Suot ovat lemppareitani. Niiden tuoksua voisi pullottaa. Suunnilleen puolivälissä suo-osuutta oli hyvät penkit ja soma sisilisko.

Tällä kertaa eväshetki jäi melko viime metreille, sillä kahvipaikkana oli Keski-Tiilijärven rannan penkit. Siitä maaliin ei ollutkaan enää pitkä matka. Ja maalissa odotti uimaranta, jossa oli hyvä pulahtaa. Siistit pukukopit. Tosin siitä alas asti umpinaisesta en tykkää, koska kukaan ei näe, että se on varattu ennen kuin on myöhäistä – no, siitäkin selvitiin; tuskin koppiin yrittänyt lopullisesti traumatisoitui.

Eväshetki Vähä-Tiilijärven rannalla

Jonotusta Kiikunlähteellä

Koska Hollolassa olimme ja vain 10 kilsan päässä sinisestä lähteestä eli Kiikunlähteestä, niin pakkohan sielläkin oli piipahtaa. Jo matkalla alkoi näyttää pahalta, kun edessäni pikkutiellä paahtoi kolme autoa. Ja samaan paikkaanhan ne tulivat. Autoja oli parkissa paljon. Näköalatasanteelle on parisataa metriä kävelyä, ja siellähän ihmiset jonottivat vuoroaan. Huh. Meille riitti katselu aidan takaa, koska ihan niin kiinnostuneita emme olleet, että jonottaisimme.

Summa summarum

Järvien kierros oli mukava yllätys: tähän kertaan sopivan pituinen, helppokulkuinen ja vähäväkinen. Parin tunnin keikka. Plussaa uimarannasta.

Kiikunlähde oli hieno, mutta en nyt ihan sekoaisi sen takia. Olen joidenkin tyyppien kanssa lähteestä jutellut, ja heistä se oli superhieno. Jälleen hyvä muistutus siitä, että makuja on monia.