Olen kokenut onnea ja autuutta uusien sauvojeni kanssa. Olen aina taukopaikoilla se viimeinen ladulle pääsijä, koska en saa sauvoja sitten millään ilveellä takaisin käsiin. Turhaan tuherran, työnnän ja tungen. Moni olisi jo ostanut uudet sauvat, mutta olen vuosia harannut kerskakulutusta vastaan, koska ”kyllähän vanhoillakin eteenpäin pääsee”. Ja pääseekin.

 

IMG_20180204_183847.jpg

 

Mutta niin pääsee näillä uusillakin, joissa on näppärä pikalukko hihnassa. Naps, ja hihna on kiinni. Ja kun painaa punaista namiskaa, niin naps, se on irti.

Ainoastaan se harmittaa, että valitsin ulkomaisen sauvan, koska tapoihini kuuluu suosia suomalaista. Nytkin kokeilin molempia, ja ne olivat jopa samanhintaiset. Ja suomalaiset myös kivemman väriset. Mutta käsituntuma voitti, joten ulkomaisilla sivakoidaan.

 

Eteenpäin menoa se on tökkiväkin liike

 

Vauhdin hurmaa en ole vielä kokenut, koska eteenpäin meno on melko tökkivää. Se ei ole sauvojen syy vaan pakkasen. Eilenkin sivakoin täällä Levillä rapsakassa 27 asteen pakkaskelissä, ja kun pikaluisto oli vain 20 pakkasasteeseen saakka, niin jokainen voi arvata vauhdin. Välillä siirryin latu-uralle, jossa luistelusuksilla pystyi etenemään jopa vuorotyönnöllä. Positiivista on se, ettei ehdi tulla kylmä, kun saa lykkiä niin vimmatusti. Ja eipähän ole ladulla ruuhkaa.

 

IMG_20180203_162520.jpg