Kun mittarissa on asteita –20, niin silloin on juuri sopiva hetki siirtyä ulko-ohjelmiin. Tänä vuonna loppiaisohjelmaani kuului Suomen presidentit -kävelykierros ja Lux Helsinki -valofestivaali. Jälkimmäinen on jo muodostunut perinteeksi, ja joka vuosi myös tuntuu, että juuri Luxin aikaan Helsingissä on kunnon pakkaskeli.

Suomen presidentit -kävelykierros tai lähinnä 2 ensimmäistä pressaa

Olin nähnyt Rakennusviraston mainoksen, että he järjestävät Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Suomen presidentit -kävelykierroksia, joissa kierretään presidenttien muistomerkit oppaan johdolla. Ilmaistapahtuma siis. Mittarin pakkaslukema meinasi lannistaa, mutta kunnon kerrospukeutumisen jälkeen lähdin Mannerheimin patsaalle, josta kierros alkoi. Sen piti kestää pari tuntia, mutta omalta kohdaltani se tyssäsi kolmen vartin jälkeen. Mannerheimista opas kertoi noin 20 minuuttia, ja ilokseni totesin, että paikallaan seisoskelu ei tuntunut kylmältä. Eli pukeutuminen oli mennyt nappiin. Toisena kohteena oli Kekkosen muistomerkki Finlandia-talon kupeessa. Jännä juttu, että en ole ennen huomannut niitä käsipylväitä. Sen lammikon ja muistokiven tekstin olen kyllä nähnyt, mutta en nähtävästi ole kohottanut katsettani tarpeeksi ylös.

WP_20170106_13_37_53_Pro.jpg

Finlandia-taloon kalsaripaidassa? Juu ei, kiitos.

Jo ennen toista muistomerkkiä joku oli kysellyt, että onko siinä lähellä lämmittelymahdollisuutta, ja niinpä tässä vaiheessa päätettiin, että käydään Finlandia-talon kahviossa lämmittelemässä. Samalla opas sitten kertoisi presidenteistä, ja sen jälkeen voitaisiin jatkaa matkaa. Finlandia-taloon lappoi ihmisiä juhlamekoissaan Strauss-konserttiin, ja minulla oli päälläni toppavaatteet, joiden alla oli merinovillainen aluspaita. Hmm, jotenkin ei houkutellut lähteä sinne istumaan niissä vaatteissa. Muut näyttivät olevan pukeutuneet kaupunkifiksusti farkkuihin tai muihin siisteihin vaatteisiin. Niinpä jätin kierroksen kesken. Opas kovasti pahoitteli ja luuli, että minulle tuli kylmä. En vaan jotenkin saanut suutani auki oikeasta syystä. Ja oikeasti: jos kyseessä on pakkaspäivän ulkokävelykierros, niin eikö ihmiset voisi pukeutua sään mukaisesti? Ja nyt ei kyseessä todellakaan olleet teinit nilkat paljaina.

Onneksi kierrosta voi kuitenkin jatkaa myös yksin, sillä patsaihin on lisätty QR-koodit, joten kännykällä voi sitten kuunnella tarinoita. Ja myös sivustolta saa riittävästi tietoa: http://suomenpresidentit.fi/. Kannattaa käydä tutustumassa.

Tunnelmallinen Lux Helsinki -valofestivaali

Seuraava kävelykierros samana iltana sitten onnistuikin mainiosti, sillä nelihenkinen ryhmämme oli pukeutunut tilanteen vaatimalla tavalla. Lux on ehdottoman hieno tapahtuma. Uskallan jopa suositella sitä kauempaa tuleville. Toki valoteosten tekijät vaihtuvat joka vuosi, mutta minään vuonna en ole pettynyt kaikkiin teoksiin. Yleensä Tuomiokirkko on todella näyttävästi valaistu, mutta tänä vuonna se oli mielestäni valju. Suosikkini olivatkin kaksi ensimmäistä kohdetta. Ensin kävimme Topelian sisäpihalla, jossa oli Flowers of Life -kollektiivi. Siinä ammennettiin "pyhästä geometriasta" ja oli kaikkea muutakin maagista ja syvällistä, mutta minulle tuli mieleen Taru sormusten herrasta ja Mordorin silmä. Miksiköhän?

WP_20170106_17_29_04_Pro.jpg

Yllä oleva teos oli isoin ja näyttävin, mutta oikeastaan kaikki sisäpihan valoteokset olivat huikeita. Valokuvat eivät tee niille oikeutta.

WP_20170106_17_26_45_Pro.jpgWP_20170106_17_33_42_Pro.jpg

Topeliasta matkamme jatkui Tuomiokirkolle, jonka tasanteelta katselimme Suomen Pankin seinään heijastettua Maija Louekarin Veljekset-animaatiota. Se oli niin ihana! Siinä vinkeät toteemieläimet tallustelevat kaikessa rauhassa. Jatkoin niiden tarinaa vielä kotona, kun mietin, mitä ne pohtivat ja mitä ne matkallaan kohtaavat. Tämä liittyy nähtävästi Suomen juhlavuoden kunniaksi suunniteltuun Marimekon kuosiin.

WP_20170106_17_44_47_Pro.jpg

Nämä kaksi teosta olivat ehdottomia suosikkejani. Siitä matkamme jatkui Tuomiokirkon kappeliin, jonne oli heijastettu Outi Pieskin vesiputousaiheinen Gorži-teos. Siinä juhlistettiin saamelaisten juhlavuoden alkua ja kiinnitettiin katsojan huomio luontoon ja ilmastokysymyksiin. Tykkäsin siitä, miten vesiputous kiersi oven. Se oli hieno, mutta koska muinakin vuosina on nähty monenmoisia heijastuksia, joista jotkin ovat olleet todella mahtavia, niin tämä ei minun silmissä yltänyt samaan. Ei ehkä pitäisi arvioida mitään siltä pohjalta, mutta sellainen tunne minulle jäi. Mutta pointsit ehdottomasti teokseen kuuluvasta Hildá Länsmanin joiusta. Sitä olisin voinut kuunnella pidempäänkin.

WP_20170106_18_02_09_Pro.jpg

Loppukierroksella ei enää ollut sellaisia teoksia, jotka olisivat erityisesti sykähdyttäneet. Siellä oli kyllä pari sellaista, joita en oikein ymmärtänyt. Ritarihuoneella oli minun makuun liian opettavainen teos, joten sen ohitimme nopeasti. En myöskään päässyt sisään Absence-teokseen, jossa ompelukone tikkasi ja näytöllä oli runoja. Siinä siis oli kyseessä naisten sorto Meksikossa.